Agonismi, antagonismi ja ympäristökonfliktien käsittelemisen menetelmät

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten erilaiset ympäristökonfliktien käsittelemisen menetelmät toimivat eri toimijoiden näkökulmista ja mitkä seikat vaikuttavat heidän asenteisiinsa. Tutkimuksen teoreettisena pohjana käytän agonistisen suunnitteluteoriaa ja sen piiriin liittyvää antagonismin toimintamuotojen luokittelua. Toimijoiden asenteiden tarkasteleminen antagonismin toimintamuotojen kautta valottaa ympäristökonfliktien käsittelymenetelmien dynamiikkaa ja toimijoiden valta-asemia.

Tutkimuksen aineisto on peräisin kyselytutkimuksesta, jonka toteutin osana Luonnonvarakeskuksen Yhteiskunnallisesti kestävä luonnonvarojen käyttö -hanketta. Kysely kohdistettiin henkilöille, jotka ovat todennäköisesti kohdanneet ympäristökonflikteja työssään tai vapaa-ajallaan. Kyselyaineisto voidaan luokitella harkinnanvaraiseksi näytteeksi, koska sen kohderyhmä oli etukäteen päätetty.

Käytin tutkimuksen pääasiallisena aineistona kyselytutkimuksen osaan, joka koskee vastaajien suhtautumista ympäristökonfliktien käsittelemisen menetelmiin. Ryhmittelin ja tiivistin aineistoa faktorianalyysin avulla, ja käytin tulosten tulkinnan tukena kyselytutkimuksen avoimia vastauksia saadakseni monipuolisemman kuvan asenteiden taustoista.

Faktorianalyysin perusteella muodostin ympäristökonfliktien käsittelemisen menetelmistä kaksi kategoriaa: muodolliset menetelmät ja epämuodolliset menetelmät. Muodollisiin menetelmiin lukeutuvat kommunikatiiviset menetelmät, viranomaisten toiminta ja tuomioistuinpäätökset. Kansalaisjärjestöjen toiminta ja mediajulkisuus puolestaan kuuluvat epämuodollisiin menetelmiin. Tutkimuksessa selvisi, että muodolliset menetelmät toimivat kohtuullisen hyvin konfliktien käsittelemiseen kaikkien muiden paitsi luonnonsuojelun asiantuntijoiden mukaan. Sama vastakkainasettelu ilmeni epämuodollisten menetelmien kohdalla, kun vain luonnonsuojelun asiantuntijat pitivät niitä toimivina. Antagonismin toimintamuotojen kautta tarkasteltuna muodolliset menetelmät vastaavat pehmeää antagonismia, joka neutraloi vastarinnan osallistamisen kautta. Epämuodolliset menetelmät vastaavat jyrkkää sekä strategista antagonismia eli agonismia, jolloin kansalaistoimijat joko kieltäytyvät täysin osallistumasta perinteisten menetelmien kautta tai vaihtoehtoisesti liikkuvat tilanteen mukaan muodollisten ja epämuodollisten vaikuttamiskeinojen välillä.

Tämän perusteella voidaan sanoa, että kansalaistoimijoiden heikko vaikutusvalta muodollisten menetelmien parissa saa heidät käyttämään epämuodollisia menetelmiä.