Ratkaisukeskeinen johtaminen sivistystoimen esihenkilöiden kertomana

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella, miten julkisen sektorin sivistys- ja koulutuspalveluissa työskentelevät esihenkilöt soveltavat ratkaisukeskeistä lähestymistapaa omassa johtamistyössään ja millaisia psykologisia merkityksiä siihen liittyy. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi ratkaisukeskeisyyteen liittyviä käytäntöjä, vuorovaikutuksen muotoja, psykologisia ilmiöitä sekä lähestymistapaan liittyviä haasteita.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto koostui seitsemästä teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin narratiivisen analyysin keinoin, jolloin tarkastelun kohteena olivat esihenkilöiden kertomuksissa rakentuvat merkitykset ja tavat jäsentää ratkaisukeskeistä johtamista.

Analyysin tuloksena aineistosta tunnistettiin kuusi narratiivia: (1) johtaja sparraajana, (2) ratkaisukeskeisyys yhteisen ajattelun prosessina, (3) ratkaisukeskeisyys psykologisen turvallisuuden rakentajana, (4) johtaja kukoistuksen mahdollistajana, (5) ratkaisukeskeisyys johtajan vastuuna tehdä päätöksiä sekä (6) ratkaisukeskeisen johtamisen haasteet. Tulokset osoittavat, että ratkaisukeskeinen johtaminen rakentuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa ja ilmenee dialogisena, osallistavana ja toimijuutta vahvistavana johtamistapana. Ratkaisukeskeinen johtaminen kytkeytyy psykologiseen turvallisuuteen ja työntekijöiden sitoutumiseen, mutta siihen liittyy myös jännitteitä, kuten ajan puute ja organisaation rakenteet. Tutkimus syventää ymmärrystä ratkaisukeskeisestä johtamisesta kunnallisen sivistystoimen kontekstissa ja tuo esiin johtamistyön arjen moniulotteisuuden. Narratiivinen lähestymistapa mahdollisti ilmiön tarkastelun esihenkilöiden omista lähtökohdista käsin.

The aim of this thesis was to examine how supervisors working in public sector education and training services apply a solution-focused approach in their leadership and what kind of psychological meanings are associated with it. In addition, the study explored practices related to solution-focused thinking, forms of interaction, psychological phenomena, and challenges connected to the approach. The study was conducted as qualitative research, and the data consisted of seven thematic interviews. The data were analyzed using narrative analysis, focusing on the meanings constructed in the supervisors’ accounts and the ways they make sense of solution-focused leadership. As a result of the analysis, six narratives were identified: (1) the leader as a coach, (2) solution-focusedness as a process of shared thinking, (3) solution-focusedness as a builder of psychological safety, (4) the leader as an enabler of flourishing, (5) solution-focusedness as the leader’s responsibility to make decisions, and (6) the challenges of solution-focused leadership. The results indicate that solution-focused leadership is primarily built through interaction and manifests as a dialogical, participatory, and agency-strengthening leadership style. It is linked to psychological safety and employee engagement, but also involves tensions such as lack of time and organizational structures. The study deepens the understanding of solution-focused leadership in the context of municipal education services and highlights the multidimensional nature of everyday leadership work. The narrative approach made it possible to examine the phenomenon from the supervisors’ own perspectives.