Autoetnografinen näkökulma digitaalisen osaamisen arvioinnin kehittämiseen
Mäkitalo-Rauma, Minna (2026)
Mäkitalo-Rauma, Minna
Lapin yliopisto
2026
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026060160557
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026060160557
Tiivistelmä
Digitalisaatio muuttaa sosiaali- ja terveysalan toimintaa ja edellyttää uudenlaista osaamista sekä systemaattista osaamisen johtamista. Tämä pro gradu -tutkielma kiinnittyy digiosaamisen arviointimittarin kehittämiseen osana GeroDigi Lead -kehittämishanketta. Mittarin tarkoituksena on tukea vanhustyötä tekevien digiosaamisen tasoa ja tarpeiden arviointia sekä koulutustarpeita johtamisen tueksi. Toimin hankkeen mittarin kehittämistyöryhmässä yhtenä kolmesta jäsenestä. Jokaisella meistä oli eri lähestymisnäkökulma, kokemustausta ja jaettu vastuualue. Minulla oli vastuualueeni lisäksi työelämäasiantuntijan näkökulma vanhustyöstä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata autoetnografisten havaintojen kautta digiosaamisen mittarin kehittämisprosessi. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on tunnistaa mitkä ovat ne keskeiset teoreettiset, metodologiset ja käytännölliset seikat, jotka tulee huomioida mittarin rakentamisessa. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan miten autoetnografinen aineisto ja tutkijan reflektiivisyys voivat tukea mittarin kehittämistä ja tuottaa syvällistä ymmärrystä ilmiöstä.
Aineisto koostuu autoetnografisista havainnoista vanhustyössä ja esihenkilötyössä, työntekijöiden kokemuksista, kehittämisryhmän tapaamisista, aiemmin kehitetyistä digiosaamisen mittareista sekä ajankohtaisesta tieteellisestä kirjallisuudesta. Autoetnografinen tutkimusote mahdollisti prosessin tarkastelun sisältäpäin ja toi esiin kokemuksellisia ja kontekstisidonnaisia ulottuvuuksia, joita kirjallisuus täydensi käsitteellisillä ja metodologisilla näkökulmilla. Kehittämisprosessi osoitti, että mittarin rakentaminen edellyttää teoreettisten, metodologisten ja käytännön työssä ilmenevien tekijöiden huomioimista. Aineisto korosti erityisesti tiedonhallinnan, sisällöntuotannon, viestinnän, turvallisuuden ja ongelmanratkaisun merkitystä digiosaamisessa. Autoetnografinen aineisto ja tutkijan reflektiivisyys syvensivät ymmärrystä näistä teemoista paljastamalla digiosaamisen emotionaaliset, eettiset ja kontekstuaaliset ulottuvuudet, joita pelkkä teoreettinen tarkastelu ei tavoittaisi. Näiden havaintojen pohjalta mittari rakennettiin kuvaamaan digiosaamista kokonaisuutena, jossa tekniset taidot, ammatillinen identiteetti ja arjen työtilanteet kietoutuvat yhteen.
Aineisto koostuu autoetnografisista havainnoista vanhustyössä ja esihenkilötyössä, työntekijöiden kokemuksista, kehittämisryhmän tapaamisista, aiemmin kehitetyistä digiosaamisen mittareista sekä ajankohtaisesta tieteellisestä kirjallisuudesta. Autoetnografinen tutkimusote mahdollisti prosessin tarkastelun sisältäpäin ja toi esiin kokemuksellisia ja kontekstisidonnaisia ulottuvuuksia, joita kirjallisuus täydensi käsitteellisillä ja metodologisilla näkökulmilla. Kehittämisprosessi osoitti, että mittarin rakentaminen edellyttää teoreettisten, metodologisten ja käytännön työssä ilmenevien tekijöiden huomioimista. Aineisto korosti erityisesti tiedonhallinnan, sisällöntuotannon, viestinnän, turvallisuuden ja ongelmanratkaisun merkitystä digiosaamisessa. Autoetnografinen aineisto ja tutkijan reflektiivisyys syvensivät ymmärrystä näistä teemoista paljastamalla digiosaamisen emotionaaliset, eettiset ja kontekstuaaliset ulottuvuudet, joita pelkkä teoreettinen tarkastelu ei tavoittaisi. Näiden havaintojen pohjalta mittari rakennettiin kuvaamaan digiosaamista kokonaisuutena, jossa tekniset taidot, ammatillinen identiteetti ja arjen työtilanteet kietoutuvat yhteen.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [5083]
