Vaikuttavaa sidosryhmäyhteistyötä pyörämatkailun kehittämiseksi : Sisällönanalyysi sidosryhmäyhteistyön vaikuttavuudesta

Abstract

Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, millaisia toimia pyörämatkailun kehittämishankkeissa tulisi tehdä, että kehitystoimet olisivat mahdollisimman vaikuttavia. Aihe valittiin käytännön tarpeen vuoksi, sillä hankkeiden parissa työskennelleet asiantuntijat ovat tunnistaneet yleiseksi haasteeksi toimenpiteiden ja tulosten jatkohyödyntämisen varmistamisen hankkeiden päättymisen jälkeen. Tärkeänä osana aihetta käsiteltiin yksityisteiden pyörämatkailukäyttöön liittyviä yhteistyön tapoja ja niiden merkitystä pyörämatkailureittien tulevaisuuden kannalta. Yksityisteihin liittyvät selvitykset tehtiin Varsinais-Suomen liiton osana toimivan, kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio Valonian toimeksiantona. Toimeksianto liittyi Kattavammat pyöräilyverkostot ja palvelut yhteistyöllä (KAPU) -hankkeeseen, jossa kirjoittaja työskenteli tutkimusavustajana ja jossa myös tutkielmassa käytettävä haastatteluaineisto kerättiin.

Tutkielman teoreettisena taustana hyödynnettiin erityisesti sidosryhmäteoriaa, jonka avulla sidosryhmäyhteistyön vaikuttavuutta tarkasteltiin. Ilmiötä tarkasteltiin sosiaalisen konstruktionismin paradigman kautta. Metodologiana käytettiin laadullista lähestymistapaa. Aineistonkeruumenetelmänä hyödynnettiin asiantuntijahaastatteluita ja aineiston analyysimenetelmänä laadullista sisällönanalyysia, joka toteutettiin käytännössä teemoittelun ja luokittelun avulla.

Tulokseksi todettiin, että vaikuttavuuden parantamiseksi sidosryhmäyhteistyön tulisi olla sekä henkilökohtaisiin että ryhmätapaamisiin perustuvaa ja etenkin säännöllistä. Erityisen tärkeää olisi myös sopia hankkeen jälkeisten toimenpiteiden vastuista mahdollisimman tarkkaan ja mahdollisimman aikaisin, jotta toimien käytäntöönvienti voitaisi varmistaa. Sidosryhmäyhteistyötä tulisi yleisestikin koordinoida laadukkaasti. Hankkeiden tuloksista olisi tärkeää raportoida saavutettavasti ja pysyvästi. Vaikuttavuuden kehittämisen esteenä ovat etenkin resurssien puute sekä vajaasti määritellyt tavoitteet ja seurantamenetelmät. Yksityisteiden osalta toimimiseen käytetään pääasiassa kahta tapaa; kirjekäytäntöä ja kirjallista sopimista, joista vaikuttavuuden maksimoimiseksi tulee valita se, joka nähdään kunkin tapauksen ja resurssien puitteissa soveltuvimmaksi. Tuloksia voi soveltaa erityyppisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa, mutta erityisesti erilaisissa matkailu- ja varsinkin reitinkehityshankkeissa.

Jatkotutkimuksissa voidaan syventyä lisää muihinkin kuin yhteistyöhön liittyviin vaikuttavuuteen vaikuttaviin tekijöihin, tarkastella laajemmin myös muiden kuin hankkeiden parissa työskennelleiden asiantuntijoiden ja muiden aiheeseen liittyvien sidosryhmien näkökulmia, sekä kehittää nykyistä tarkempia ja toimenpidetyyppikohtaisia menetelmiä vaikuttavuuden mittaamiseen ja vertailuun.

The study aimed at determining what kinds of procedures should be done in bicycle tourism development projects to ensure that they would be as effective as possible. The topic was chosen for practical reasons, as experts working on these projects have identified a common challenge in ensuring the continued utilization of operations and results after the projects have ended. An important part of the topic addressed ways of collaborating on the use of private roads for cycling tourism and their significance for the future of cycling tourism routes. The investigations on private roads were commissioned by Valonia, a sustainable development expert organization operating as part of the Regional Council of Southwest Finland. The commission was linked to the Kattavammat pyöräilyverkostot ja palvelut yhteistyöllä (KAPU) -project, in which the author worked as a research assistant and where the interview data used in the thesis was also collected.

Stakeholder theory was utilized as the theoretical framework for the study, to examine the effectiveness of stakeholder collaboration. The phenomenon was examined through the paradigm of social constructionism. A qualitative approach was used as the methodology. Expert interviews were used as the data collection method, and qualitative content analysis was used as the data analysis method, which was executed in practice through thematization and categorization.

The conclusion was that, in order to improve effectiveness, stakeholder cooperation should be based on both individual and group meetings, and especially be conducted on a regular basis. It would also be particularly important to agree on responsibilities for post-project duties as precisely and as early as possible to ensure that the actions are implemented. Stakeholder collaboration should generally be coordinated well. It is important to report on project results in an accessible and sustainable manner. The main obstacles in improving effectiveness are a lack of resources, as well as poorly defined objectives and monitoring methods. Regarding private roads, two main methods are used: letter practice or written agreement, and to maximize effectiveness, the one that seems most suitable within the context of each case and available resources should be selected. The results can be applied in various types of research and development projects, but particularly in various tourism projects and especially route development projects.

Further research could observe deeper the factors affecting effectiveness beyond those related to cooperation, examine more broadly the perspectives of experts other than those who worked on the projects and other stakeholders related to the topic, and develop more precise and operation-specific methods for measuring and comparing effectiveness.