Ilmaisusta jäljittelyyn: Taidesuhde ja opetuskäytännöt varhaiskasvattajien taidekäsitysten ilmentäjinä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani lähtökohtana on toiminut kiinnostukseni kehittää varhaiskasvatuksessa toteutettavan taidekasvatuksen laatua sekä varhaiskasvattajien taideosaamista. Tutkimuksessani tarkastelin varhaiskasvattajien taidekäsitysten kirjoa, jonka perustana toimi kasvattajien oman taidesuhteen lisäksi heidän varhaiskasvatuksessa käyttämänsä taidekasvatuskäytänteet. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia taidekäsityksiä on tunnistettavissa varhaiskasvattajien taidekasvatuskäytännöistä ja taidesuhteesta? Laadullisessa fenomenografisessa tutkimuksessa selvitin varhaiskasvattajien näkemyksiä taiteen määrittelemiseen, kokemiseen, tekemiseen ja kohtaamiseen liittyen. Lisäksi kartoitin kasvattajien omia taidekasvatukseen liittyviä toimintatapoja ja -kulttuuria. Tutkimukseni kohderyhmänä olivat varhaiskasvatuksessa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat sekä lastenhoitajat vaihtelevista varhaiskasvatusympäristöistä eri puolilta Suomea. Keräsin tutkimukseni aineiston avoimista kysymyksistä koostuvan verkkokyselyn kautta (n=8).

Varhaiskasvattajien taidekäsitysten monipuolisuus heijastui taidekasvatukseen vaihtelevina käytäntöinä ja toimintatapoina. Tutkimukseni tulokset vahvistivat aikaisempien tutkimusten tapaan käsitystä siitä, että kasvattajien henkilökohtaiset taidekäsitykset vaikuttavat heidän toteuttamaansa taidekasvatukseen ja sen käytänteisiin. Tutkimukseni tuloksissa esittelen neljä erilaista taidekäsitystä, jotka tunnistin varhaiskasvattajien kertomuksista. Ensimmäisessä taidekäsityksessä taide nähtiin itseilmaisuna ja tunnekokemuksena. Toisessa taide koettiin joko ristiriitaisena tai etäisenä asiana. Kolmannen käsityksen mukaan varhaiskasvattajat näkivät taiteen perinteisen osaamisena ja tekniikoiden tuntemuksena. Neljäs taidekäsitys korosti taidetta yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin rakentajana.