Ihan(a) kamala ohjelmointi: Luova ohjelmointi lukion kuvataiteen opetuksessa.
Hepoaho, Jenna (2026)
Hepoaho, Jenna
Lapin yliopisto
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026061166708
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026061166708
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen luovan ohjelmoinnin mahdollisuuksia osana lukion kuvataiteen opetusta. Tutkimuksen lähtökohtana on digitaalisen kulttuurin läpäisevyys nyky-yhteiskunnassa sekä tarve ymmärtää teknologiaa paitsi välineenä myös kriittisen ja taiteellisen ajattelun kohteena. Luova ohjelmointi nähdään tutkimuksessa ilmaisullisena, pedagogisena ja kulttuurisena ilmiönä, joka kytkeytyy post-digitaaliseen taidekasvatukseen.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten luovan ohjelmoinnin opetuskokonaisuus voidaan toteuttaa osana lukion kuvataiteen opetusta. Tarkastelen erityisesti sitä, millaisia lukiolaisten kokemukset olivat luovan ohjelmoinnin opetuskokonaisuuden jälkeen.
Tutkimus toteutettiin taideperustaisena toimintatutkimuksena, jossa suunnittelin ja toteutin opetuskokeilun osana lukion nykytaiteen opintojaksoa. Tutkimusaineisto koostuu opetuskokonaisuuteen tuotetuista materiaaleista, opiskelijoiden p5.js-ohjelmointiympäristössä tuotetuista teoksista ja reflektioteksteistä sekä opetustilanteessa tehdyistä havainnoista. Analyysi painottuu opiskelijoiden reflektioteksteihin, joita tarkasteltiin laadullisen dialogisen tematisoinnin avulla. Tulosten perusteella luova ohjelmointi näyttäytyy monitasoisena ilmiönä, jossa ohjelmointi toimii samanaikaisesti teknisenä taitona, taiteellisen ilmaisun välineenä sekä digitaalisen kulttuurin kriittisen tarkastelun keinona. Lukio-opiskelijat hyödynsivät koodia visuaalisten ja symbolisten merkitysten rakentamisessa ja teoksissa käsiteltiin muun muassa algoritmeihin, sattumaan, kontrolliin ja ihmisen ja teknologian suhteeseen liittyviä teemoja. Ohjelmoinnin oppiminen koettiin sekä haastavana että palkitsevana ja siihen liittyi oivalluksia muun muassa minäpystyvyydestä, luovuudesta ja tekijyydestä.
Tutkimus osoittaa, että luova ohjelmointi voidaan integroida mielekkäästi osaksi kuvataiteen opetusta rajattuna ja kokemuksellisena opetuskokonaisuutena. Post-digitaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna se ei näyttäydy erillisenä teknisenä sisältönä vaan osana laajempaa tapaa ymmärtää, jäsentää ja luoda merkityksiä.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten luovan ohjelmoinnin opetuskokonaisuus voidaan toteuttaa osana lukion kuvataiteen opetusta. Tarkastelen erityisesti sitä, millaisia lukiolaisten kokemukset olivat luovan ohjelmoinnin opetuskokonaisuuden jälkeen.
Tutkimus toteutettiin taideperustaisena toimintatutkimuksena, jossa suunnittelin ja toteutin opetuskokeilun osana lukion nykytaiteen opintojaksoa. Tutkimusaineisto koostuu opetuskokonaisuuteen tuotetuista materiaaleista, opiskelijoiden p5.js-ohjelmointiympäristössä tuotetuista teoksista ja reflektioteksteistä sekä opetustilanteessa tehdyistä havainnoista. Analyysi painottuu opiskelijoiden reflektioteksteihin, joita tarkasteltiin laadullisen dialogisen tematisoinnin avulla. Tulosten perusteella luova ohjelmointi näyttäytyy monitasoisena ilmiönä, jossa ohjelmointi toimii samanaikaisesti teknisenä taitona, taiteellisen ilmaisun välineenä sekä digitaalisen kulttuurin kriittisen tarkastelun keinona. Lukio-opiskelijat hyödynsivät koodia visuaalisten ja symbolisten merkitysten rakentamisessa ja teoksissa käsiteltiin muun muassa algoritmeihin, sattumaan, kontrolliin ja ihmisen ja teknologian suhteeseen liittyviä teemoja. Ohjelmoinnin oppiminen koettiin sekä haastavana että palkitsevana ja siihen liittyi oivalluksia muun muassa minäpystyvyydestä, luovuudesta ja tekijyydestä.
Tutkimus osoittaa, että luova ohjelmointi voidaan integroida mielekkäästi osaksi kuvataiteen opetusta rajattuna ja kokemuksellisena opetuskokonaisuutena. Post-digitaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna se ei näyttäydy erillisenä teknisenä sisältönä vaan osana laajempaa tapaa ymmärtää, jäsentää ja luoda merkityksiä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [5108]
