Sote-integraation kehystäminen ja institutionaaliset logiikat asiantuntija-arvioinneissa

Abstract

Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on käynyt viime vuosina läpi historiallisen rakenteellisen uudistuksen. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut integraatio. Integraation avulla pyritään vastaamaan palvelujärjestelmän pirstaleisuuteen, kustannuspaineisiin ja väestön monimutkaistuviin palvelutarpeisiin. Integraation käytännön toteuttamiseen kohdistuu kuitenkin erilaisia ja osin ristiriitaisia odotuksia. Siihen liitetään samanaikaisesti tavoitteita kustannusten hallinnasta, palveluiden yhteensovittamisesta, hoidon jatkuvuudesta, moniammatillisesta yhteistyöstä sekä asiakaslähtöisyyden vahvistamisesta. Siten sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio näyttäytyy hallinnollisen uudistuksen lisäksi eri ammattiryhmien, toimintakulttuurien ja institutionaalisten tavoitteiden neuvotteluna.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin, miten sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota kehystetään hyvinvointialueiden asiantuntija-arvioissa ja millaisia institutionaalisia logiikoita näissä kehyksissä ilmenee. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin sitä, millaiseksi sosiaalihuollon asema integraatiota koskevassa asiantuntijapuheessa rakentuu. Tutkimuksen aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2025 julkaisemia asiantuntija-arvioita hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (n=21). Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena hyödyntäen kehysanalyysia. Kehysanalyysin avulla tarkasteltiin sitä, miten integraation ongelmia, ratkaisuja ja tavoitteita asiantuntijapuheessa määritellään. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin institutionaalisten logiikoiden teoriaa, jonka avulla tarkasteltiin integraatiota koskevien kehysten taustalla vaikuttavia arvoja ja käytäntöjä.

Tutkimustulokset osoittivat, että aineistosta oli mahdollista muodostaa neljä integraatiota jäsentävää kehystä, jotka ovat taloudellisen kestävyyden ja tehostamisen kehys, rakenteellisen yhtenäistämisen ja digitaalisten palvelujen kehys, hoidon jatkuvuuden ja hoidollisen integraation kehys sekä asiakaskeskeisyyden ja monialaisen integraation kehys. Kehyksissä institutionaalisten logiikoiden välillä esiintyi jännitteitä ja limittäisyyttä. Tutkimuksen perusteella sosiaalihuollon asema integraatiossa vaihtelee. Sosiaalihuollon rooli voi näyttäytyä joko hallinnollisesti alisteisena, taloudellisia tavoitteita palvelevana välineenä tai monialaisen yhteistyön välttämättömänä koordinoivana tekijänä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asiantuntijapuheessa käytetyt kehystykset vaikuttavat siihen, miten sosiaalihuollon asiantuntijuus ja vastuu käsitetään osana uutta palvelujärjestelmää.