Muuttuvassa maailmassa. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman muutokset Lapin yliopistossa opinto-oppaiden perusteella kuluneiden 20 vuoden aikana

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman muutoksia Lapin yliopistossa opinto-oppaiden perusteella kuluneiden 20 vuoden aikana. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, millaisia muutoksia on tapahtunut koulutuksen rakenteessa, painopistejakaumassa ja kurssisisällöissä.

Tutkimukseni aineistona toimii kymmenen Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opintoopasta, jotka sijoittuvat ajallisesti vuosien 2005 ja 2024 väliin ja muodostavat siten 20 vuoden aikahaarukan. Aineistoni on sivumäärällisestä yli 200 sivua, mutta aineistoa analyysi etenee siten, että tutkimuksen edetessä analyysi kertoo, mitä aineistosta on oleellista nostaa esille. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja analysoin aineistoni aineistolähtöisesti hyödyntäen Hubermanin ja Milesin (1994) kolmivaiheista analyysimallia, joka sopii heidän mukaansa aineistolähtöisen laadullisen aineiston analyysiin. Analyysin vaiheet ovat aineiston pelkistäminen eli redusointi, aineiston ryhmittely eli klusterointi ja teoreettisten käsitteiden luominen eli abstrahointi. Hyödynnän tutkimuksessani myös määrällisyyttä muodostamalla sanallisesti kuvatusta aineistosta myös määrällisiä tuloksia, sillä ilman määrällistä tarkastelua osa tutkimustuloksistani jäisi liian tulkinnallisiksi.

Tutkimustulokseni ovat muodostuneet siten, että analyysin ensimmäisessä vaiheessa tein taulukon, johon kirjasin opintojen sisällöt ja laajuudet. Käytyäni taulukon muutokset läpi yksityiskohtaisesti pystyin etenemään analyysissa siten, että siihen asti analysoimani aineisto kertoi, mitä opinto-oppaista on vielä oleellista nostaa esille. Tämän ansiosta pystyin käyttämään tutkimukseni aineistona yli 200 sivun mittaista aineistoa luotettavasti. Tutkimustulokseni jaoin kolmeen osaan, joista ensimmäinen koskee koulutusohjelman rakennetta, toinen kurssitason muutoksia ja kolmas painopistejakaumaa.

Tutkimukseni osoittaa, että koulutusohjelman rakenne säilyi lähes muuttumattomana aina vuoteen 2018 asti, jonka jälkeen aine- ja syventävä opinnot jaettiin pakollisiin ja valinnaisiin opintoihin. Tämän lisäksi samana vuonna tapahtui merkittävä muutos koulutusohjelman kuvauksessa, joka löytyy jokaisesta opinto-oppaasta. Muutoksien taustalla on mahdollisesti se, että koulutukseen on haluttu tuoda nykyajan ilmiöitä käsitteleviä kursseja, sekä se, että koulutusohjelmaa halutaan muuttaa yhteiskunnallisemmaksi ja tutkimuskeskeiseksi opettajuuskeskeisyyden sijaan.

Tutkimukseni tuo esille myös sen, että koulutusohjelmassa useat etenkin taiteelliseen tekemiseen keskittyvät kurssit ovat muuttuneet yleissivistämäpään suuntaan ja yhteen tekniikkaan keskittyvistä pienemmistä kursseista on lähes kokonaan luovuttu. Syynä voi olla resurssipula tai se, että taideopinnoista on haluttu leikata, jotta tutkimukseen ja pedagogiikkaan keskittyviä kursseja voidaan lisätä.

Kolmas tulos on, että koulutusohjelman painopistejakauma on muuttunut kuluneiden 20 vuoden aikana sellaiseen suuntaan, että koulutuksen pääpaino on tutkimuksessa, pedagogiikka tulee heti perässä ja vähiten painoa on taideopinnoilla. Tämä tutkimustulos voi selittyä yliopiston vahvistuneella autonomialla, mikäli Lapin yliopisto haluaa panostaa tutkimukseen. Toinen selittävä tekijä voi olla sama, mikä on mahdollisesti rakennemuutosten takana eli halu kehittää koulutusta tutkivampaan ja yhteiskunnallisempaan suuntaan.

In my Master thesis, I investigate the evolution of the visual art education programme at the University of Lapland over the past two decades by analysing the university’s official study guides. The study examines structural changes in the curriculum, shifts in pedagogical and disciplinary emphases, and transformations in course content. The research material consists of ten study guides published between 2005 and 2024, forming a comprehensive corpus of more than 200 pages. The analysis proceeds inductively, allowing the emerging patterns within the material to guide the identification of thematically significant elements.

Methodologically, the study is qualitative and employs the three‑phase analytical framework developed by Huberman and Miles (1994), which is well suited for data‑driven qualitative inquiry. The analytical phases—data reduction, data display (clustering), and abstraction—structure the progression from descriptive coding toward conceptual interpretation. To complement the qualitative analysis, I also incorporate quantitative elements by generating numerical representations of verbally described data. This mixed‑method approach mitigates the risk of overly interpretive conclusions and strengthens the reliability of the findings.

The results were produced through a systematic process beginning with a detailed table documenting the scope and content of the courses across the study guides. This initial mapping enabled a longitudinal comparison and guided subsequent analytical decisions, ensuring that the extensive dataset could be utilised in a methodologically robust manner. The findings are presented in three thematic sections: (1) structural changes in the programme, (2) course‑level transformations, and (3) shifts in the distribution of curricular emphases.

The analysis shows that the programme structure remained largely unchanged until 2018, when a significant reform divided subject and advanced studies into compulsory and elective components. In the same year, the programme description—present in every study guide—underwent a notable conceptual revision. These changes may reflect an institutional intention to incorporate courses addressing contemporary societal phenomena and to reposition the programme toward a more research‑oriented and societally engaged profile, moving away from a predominantly teacher‑centred orientation.

The study further reveals a gradual shift in course content: many courses previously focused on artistic practice have become more generalist in nature, and small, technique‑specific courses have been largely discontinued. Possible explanations include resource constraints or a strategic reallocation of curricular space from art‑making toward research and pedagogy.

The third key finding concerns the distribution of curricular emphases. Over the 20‑year period, the programme has shifted toward a model in which research constitutes the primary focus, followed by pedagogy, with artistic studies receiving the least emphasis. This development may be linked to the increased institutional autonomy of Finnish universities, enabling the University of Lapland to prioritise research, or to broader pedagogical and societal aims driving the programme toward a more inquiry‑based and socially oriented direction.