Lasten ja nuorten luontosuhteen vahvistaminen Tampereen kaupungin perusopetuksessa taajamametsiä ja palvelumuotoilua hyödyntäen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa Tampereen kaupungin taajamametsien käytöstä, toiveista ja tarpeista perusopetuksen kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään lasten kokemuksia luonnosta sekä opettajien kokemuksia luontosuhteen vahvistamisesta. Tutkimuksessa kartoitetaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen käyttämät taajamametsäalueet.

Tutkimus on monimenetelmällinen laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkimusnäkökulma on fenomenologia. Aineisto on hankittu laadullisen kyselyn, ryhmähaastattelujen, havainnoinnin ja henkilökohtaisten haastattelujen avulla. Tutkimus on seurannut palvelumuotoilun tuplatimanttimallia, keskittyen sen ensimmäiseen timanttiin. Aineisto on analysoitu käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten ja nuorten kokemat tunteet luontoon lähdettäessä ovat vaihtelevia. Luonnossa oleminen on yleisesti positiivinen kokemus. Opettajat kokevat luontosuhteen vahvistamisen palkitsevana. Vahvistamista rajoittavia tekijöitä ovat ajanhallinta, kokemuksen puute sekä haastavat oppilaat.

Tutkimuksen päätelmä voidaan todeta opettajien olevan luontosuhteen mahdollistajia koulutyön kontekstissa. Opettajan työtä tulee luontotoimintaan liittyen tukea ja opetuksen eri tasoilla huomioida luontomyönteisen kulttuurin leviäminen. Tämän teeman pohjalta tutkimus esittää luokka-, koulu- ja kaupunkitason kehitysehdotuksia lasten ja nuorten luontosuhteen edistämiseen.

The purpose of this study is to produce information on the use, wishes and needs of the urban forests of the city of Tampere in the context of comprehensive education. The study examines children’s experiences of nature and teachers’ experiences of strengthening the human–nature relationship. In addition, the study maps the urban forest areas used by early childhood education and comprehensive education institutions.

The study is a multi-method qualitative case study with a phenomenological research perspective. The data was obtained through a qualitative survey, group interviews, observation and personal interviews. The study followed the Double Diamond model of service design, focusing on its first diamond. The data were analyzed using qualitative content analysis.

The results of the study indicate that the emotions experienced by children and young people when going into nature vary considerably. Being in nature is generally perceived as a positive experience. Teachers find strengthening the relationship with nature rewarding. Factors limiting reinforcement include time management, lack of experience and challenging students.

The conclusion of the study is that teachers are enablers of a relationship with nature in the context of school work. The work of teachers should be supported in relation to nature activities and the spread of a nature-friendly culture should be taken into account at different levels of education. Based on this theme, the study presents development proposals at the class, school and city levels to promote children and young people's relationship with nature.