Fenomenografinen tutkimus valmistuvien luokanopettajaopiskelijoiden käsityksistä liikunnan opettamiseen liittyvistä valmiuksistaan

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksesta valmistuneiden opettajien käsityksiä valmiuksistaan opettaa liikuntaa. Tutkimus keskittyi erityisesti opettajuuden rakentumiseen, opettajan suhtautumista liikuntaan sekä liikunnan oppiaineeseen.

Aihe on ajankohtainen, sillä koululla on keskeinen rooli lasten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä, ja luokanopettajat vastaavat usein liikunnanopetuksesta ilman erityistä aineenopettajan koulutusta. Lisäksi syksyllä 2026 astuu voimaan laki, jonka nojalla esi- ja perusopetuksessa täytyy edistää lasten ja nuorten liikunnallista elämäntapaa. Tämän vuoksi tutkimuksen aihe on entistä ajankohtaisempi.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenografisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin haastattelemalla valmistumassa olevia luokanopettajaopiskelijoita, joista viisi kahdeksasta olivat suorittaneet liikunnan sivuaineen 25 opintopistettä. Vastaajat olivat opintojensa lopussa, joten he olivat tehneet kaikki liikunnan opettamiseen liittyvät opinnot ja heillä oli kokemusta luokanopettajantyöstä harjoitteluiden ja sijaisuuksien kautta Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Herbartin didaktinen kolmio. Stenbergin ja Maarasen didaktisen kolmion suhteiden välille luodut minäpositiot auttavat tutkimustulosten muodostumisessa. Aineistonkeruu toteutettiin avoimin kysymyksin, ja aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysilla.

Tulokset osoittavat, että opettajien henkilökohtainen historia vaikuttaa merkittävästi opettajuuden rakentumiseen ja motivaatioon opettaa liikuntaa. Opetuksen suurin tavoite oli vaikuttaa oppilaiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja luoda oppilaille valmiuksia liikunnalliseen elämäntapaan. Opinnoista saadut valmiudet olivat suuressa roolissa opiskelijoiden valmiuk-sissa liikunnan opettamiseen.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opettajankoulutuksen tarjoamat valmiudet eivät yksin riitä takaamaan yhtenäistä osaamistasoa, vaan yksilölliset tekijät vaikuttavat merkittävästi. Tuloksia voidaan hyödyntää liikunnan opetuksen kehittämisessä opettajankoulutuksessa sekä opettajien ammatillisen osaamisen vahvistamisessa