Suomalaisen katsomusopetusmallin yhdenvertaisuuden haasteet : Rehtoreiden käsityksiä katsomusopetuksen yhdenvertaisuudesta ja kehittämisestä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme perusopetuksen katsomusopetuksen yhdenvertaisuutta rehtoreiden käsitysten kautta. Tarkoituksenamme on selvittää, millaisia yhdenvertaisuuden haasteita rehtorit tunnistavat nykyisessä katsomusopetusopetusmallissa, kuinka he perustelevat tunnistamiaan haasteita sekä millaisia ratkaisuja he näkevät yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tutkimus on toteutettu fenomenografisella tutkimusotteella ja aineisto on kerätty seitsemältä rehtorilta yksilöllisinä teemahaastatteluina.

Analyysin tuloksina muodostui kaksi tulosavaruutta, jotka muodostuvat haaste- ja ratkaisukäsityksistä. Haastekäsitykset jakautuivat viiteen kuvauskategoriaan: pedagogisiin ja opetuksen laadullisiin eroihin, organisatorisiin haasteisiin, katsomusainejärjestelmän rakenteellisiin ongelmiin, oppilaiden sosiaaliseen eriytymiseen sekä katsomusopetuksen alueellisiin eroihin. Ratkaisukäsitykset jakautuivat näkemyksiin katsomusopetuksen rakenteellisesta uudistamisesta, pedagogisesta kehittämisestä, resurssien vahvistamisesta sekä yhdenvertaisuuden saavuttamisesta sidosryhmien yhteisen ratkaisun kautta.

Tutkimuksemme tulokset osoittavat nykyisen katsomusopetusmallin tuottavan monitasoista eriarvoisuutta, joka rakentuu sekä pedagogisista ja laadullisista haasteista että katsomusopetusmallin rakenteen vaikeasta yhteensovitettavuudesta katsomuksellisesti moninaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäksi katsomusopetusmalli kohtaa erilaisia haasteita alueellisesti johtuen paikallisesti vaihtelevista väestörakenteista ja resursseista. Tärkeänä johtopäätöksenä tutkimuksemme osoittaa tarpeen arvioida katsomusopetuksen rakenteita uudelleen ja tarkastella mikä on yhdenvertaisuuden painoarvo katsomusopetuksen kehittämistyössä. Tutkimustuloksemme tarjoavat rehtoreiden käsityksien pohjalta muodostetun kokonaiskuvan yhdenvertaisuushaasteista. Tutkimuksemme tuo myös esiin koulutuksen kentän äänen katsomusopetuksen kehittämistarpeisiin, joka yhteiskunnallisessa keskustelussa usein jää ideologisten ja poliittisten mielipiteiden varjoon.