Isoäidin kertomaa, lapsenlapsen kuvittamaa – Taiteellinen punelma Karjalan evakkomatkoista

Abstract

Pro gradu -tutkielmani lähtökohtana on tarve viettää aikaa isoäitini Esse Perämäen kanssa ja kuulla hänen kertomuksiaan. Sota tuli lähemmäs Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja tutkimukseni aikana maailmanpoliittiset kriisit ovat kiristyneet. Isoäiti on aiemmin ripotellut kiinnostavia tarinoita lapsuudestaan Karjalan evakkona, joten tuntui ajankohtaiselta keskittyä hänen kanssaan lapsuusajan varhaisimpiin muistoihin sodan keskeltä ja taltioida ne kokonaisuudeksi.

Tutkimusmenetelmänä käytän narratiivista taiteellista tutkimusta ja tutkimusaineistoni koostuu taiteellisesta osiosta ja sen pohjalta muodostamastani kirjallisesti osiosta. Videoteos Isoäidin kertomaa, lapsenlapsen kuvittamaa – Taiteellinen punelma Karjalan evakkomatkoista on itsenäinen videoteos, tutkimuksen aineisto ja analyysin kohde. Videoteos sisältää isoäidin haastattelujen pohjalta koostamani kertomuksen, johon olen videokuvannut ja editoinut maalaamistani. Videoteos on saatavilla taiteilijasivustoltani: https://www.mirjamiperamaki.fi/portfolio?pgid=kui8teph-29d2a4ce-f610-4471-a103-90feda9c6c3e

Tutkimukseni tavoite on kaksiosainen: Ensin vertaan omaa taiteellista prosessiani Hannulan, Suorannan ja Vadénin (2014) taiteellisen tutkimuksen selkärankaan, jonka pohjalta muodostan omat havainnot ja visuaaliset kaaviot taiteellisesta tutkimuksestani. Toisena pohdin kahden sukupolven välisen sanallisen ja kuvallisen dialogin merkityksiä ja taiteellisesta produktista esille nousseita teemoja.

Työ on henkilökohtainen prosessi, joka havainnoi pitkäkestoisen taiteellisen tutkimuksen haasteita, kehittyvää asiantuntijuutta kuvataidekasvattajana ja tarjoaa peilauspintaa teoksen katsojalle ja lukijalle. Kuvallinen ilmaisu on minulle luonteva tapa käsitellä kokemuksia ja niiden pohjalta syntyneitä ajatuksia, joita kirjoitettu kieli ei aina tavoita. Ikääntyvän sukupolven omakohtaiset kokemukset jäävät herkästi kuulematta, jos niitä ei pysähdy kysymään ja ajan kanssa kuuntelemaan. Tutkimus nostaa esiin tarpeen ymmärtää yksilöllisiä kokemuksia ja antaa tilan karjalaiselle henkilökohtaisille kertomuksille osana yhteistä historiallista muistia.

My master’s thesis begins from the need to spend time with my grandmother Esse Perämäki and to hear her stories. War came closer when Russia attacked Ukraine, and during my research, global political crises have intensified. My grandmother has previously shared interesting stories from her childhood as a Karelian evacuee, so it felt timely to focus with her on the earliest childhood memories from the midst of war and to record them as a whole.

As my research method, I use narrative artistic research, and my research material consists of an artistic section and a written section I have formed on its basis. The video work Grandmother’s Telling, Grandchild’s Illustration – An Artistic Braid of Karelian Evacuation Journeys is an independent video work, the material of the research, and the object of analysis. The video work contains a narrative I have composed based on my grandmother’s interviews, for which I have filmed and edited my painting process.

The aim of my research is twofold: first, I compare my own artistic process with Hannula, Suoranta and Vadén’s (2014) backbone of artistic research, on the basis of which I form my own observations and visual diagrams of my artistic research. Secondly, I reflect on the meanings of verbal and visual dialogue between two generations and on the themes that emerged from the artistic production. The video work can be viewed on my artist website https://www.mirjamiperamaki.fi/portfolio?pgid=kui8teph-29d2a4ce-f610-4471-a103-90feda9c6c3e

The work is a personal process that observes the challenges of long-term artistic research, developing expertise as an art educator, and offers a reflective surface for the viewer of the work and the reader. Visual expression is a natural way for me to process experiences and the thoughts arising from them, which written language does not always reach. The personal experiences of an ageing generation can easily remain unheard if one does not stop to ask about them and listen to them with time. The research highlights the need to understand individual experiences and to give space to Karelian personal narratives as part of shared historical memory.