Hallinto-oikeudellinen oikeusturva tekoälyavusteisessa selvitysvaiheessa : Tekoäly on vain apuväline

Abstract

Tutkielma käsittelee hallinto-oikeudellista oikeusturvaa tilanteissa, joissa tekoälyjärjestelmä osallistuu hallintoasian selvitysvaiheeseen ennen asiankäsittelyn päättävää muodollista päätöksentekoa. Tutkimuskohteena on jännite, joka syntyy hallintolain automaattista ratkaisemista koskevan erityissääntelyn, hallintolain yleisten menettelytakeiden ja sääntelemättömän tekoälyavusteisen selvitysvaiheen välille. Tutkimuskysymys koskee sitä, miten preventiivisen oikeusturvan takeet kohdistuvat menettelyyn, jossa asian selvitys tuotetaan osin tekoälyjärjestelmän avulla.

Metodi on lainopillinen. Tutkielma systematisoi voimassa olevaa hallintomenettelyä, automaattista ratkaisemista ja tekoälyjärjestelmiä koskevaa sääntelyä sekä arvioi näiden soveltuvuutta tekoälyavusteiseen selvitysvaiheeseen. Tarkastelussa hyödynnetään yksittäisiä oikeusvertailevia havaintoja analogisina vertailupisteinä Ranskan, Saksan, Espanjan ja Kanadan sääntelyratkaisuista. Tutkielma hyödyntää havainnollistuksena viranomaisten edustajien ajankohtaisia julkisia lausumia tekoälyn käytöstä.

Tutkielman keskeinen havainto on, että hallinto-oikeudellinen apuvälinekvalifiointi kykenee säilyttämään oikeusturvan muodollisen eheyden silloinkin, kun päätöksen aineellinen perusta muodostuu tekoälyavusteisesti sellaisessa selvitysvaiheessa, johon preventiiviset oikeusturvatakeet eivät tosiasiallisesti ulotu. Tutkielma nimeää ilmiön kohdistumisongelmaksi ja jäsentää sen muodollisen ja aineellisen kohdistumisen erottelun kautta. Lisäksi esitetään triadinen kehys (tunnistettavuus, arvioitavuus ja riitautettavuus), jossa tunnistettavuus saa tekoälyvälitteisessä selvityksessä funktionaalisen vastineen jäljitettävyydestä.

De lege ferenda tarkastelussa ehdotetaan hallintolain 8 b luvun rakenteen analogista laajentamista selvitysvaiheeseen ja muihin käsittelyn vaiheisiin. Sääntelyehdotus pyrkii nimenomaan tämän nimeämiseen. Sääntelyehdotuksen ydinelementtejä ovat käyttöalan rajaus, käyttöönottoedellytykset, asianosaisen ilmoitusvelvollisuus sekä funktionaaliseksi rakennettu oikeus saada selvitys järjestelmän vaikutuksesta päätöksen valmisteluun. Sääntelytarve on tunnistettu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä, mutta jatkovalmistelua ei ole toteutettu.