Kuolevan tukena

Abstract

Tutkielman tehtävänä oli tarkastella sosiaalityön asiantuntijuutta palliatiivisessa hoidossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa palliatiivisen hoidon sosiaalityöstä ja sen psykososiaalisesta asiantuntijuudesta ei-fyysisen kärsimyksen kohtaamisessa ja tukemisessa osana moniammatillista ja laadukasta asiakas- ja perhekeskeistä palliatiivista hoitoa. Tutkielma toteutettiin laadullisena kirjallisuuskatsauksena ja aineistoon valikoitui 20 kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimusjulkaisua. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällön analyysiä.

Keskeisimpiä tuloksia olivat, että palliatiivinen hoito sosiaalityön kontekstina edellyttää sosiaalityöntekijältä kykyä kuoleman ja surun kohtaamiseen ja niissä tukemiseen. Sosiaalityöntekijöiden psykososiaalisessa sosiaalityössä korostui kokonaisvaltainen ja asiakas- sekä perhekeskeinen työote. Siinä terveyteen liittyvät sosiaaliset, kulttuuriset ja hengelliset tekijät on huomioitu. Sosiaalityöntekijät toimivat sillanrakentajan roolissa edistäen yhteistyötä ja viestintää asiakkaiden ja terveydenhuollon välillä sekä myös moniammatillisen tiimin jäsenten kesken. Heidän psykososiaalinen asiantuntijuutensa näyttäytyi tuloksissa merkityksellisenä ja monipuolisena sekä palliatiivisen hoidon asiakkaille että moniammatilliselle palliatiivisen hoidon tiimille, mutta roolin toteuttamiseen liittyi haasteita.

Haasteiksi nousivat sosiaalityöntekijän roolin aliarviointi terveydenhuollon ympäristössä sekä epäselvyys ja päällekkäisyys etenkin hoitajien ja psykologien kanssa. Edellytyksiä roolin toteutumiselle olivat riittävä osaaminen, koulutus ja itsevarmuus. Osallisuutta tukivat varhainen integroituminen hoitopolkuun sekä dokumentaatio. Sosiaalisten tekijöiden tunnistaminen terveydenhuollon moniammatillisessa yhteistyössä edistää tasavertaista, oikeudenmukaista ja kokonaisvaltaista hoitoa yhteiskunnassa.