Biometrinen tunnistaminen Euroopan unionin oikeudessa

Abstract

Biometrinen tunnistaminen ja erityisesti ihmisten automatisoitu tunnistaminen on yleistynyt viime vuosina. Kyseessä on teknologia, joka aiheuttaa merkittäviä riskejä yksityisyydellä, henkilötietojensuojalle sekä muille perus- ja ihmisoikeuksille. Huolia on noussut muun muassa yksityisyyden heikkenemisestä biometristen tietojen osalta tilanteissa, joissa biometrisiä tietoja hyödynnetään ilman riittävää sääntelyä ja valvontaa. Huolta ovat herättäneet erityisesti lainvalvontaviranomaisten käyttämät biometriset etävalvontajärjestelmät julkisilla paikoilla, jotka mahdollistavat suurien ihmismäärien tunnistamisen ilman heidän suostumustaan.

Euroopan unionissa hyväksyttiin vuonna 2024 tekoälyasetus, jonka tavoitteena on edistää luotettavien ja ihmiskeskeisten tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja käyttöä siten, että samalla turvataan perusoikeuksien ja unionin arvojen toteutuminen. Sääntelyn keskeisenä periaatteena toimii riskiperusteisuus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että erityisesti suurempia riskejä esimerkiksi yksityisyydelle ja muille perusoikeuksille aiheuttavat järjestelmät asetetaan tiukempien vaatimusten ja velvoitteiden alaisiksi.

Tutkielmassa systemoidaan biometristen tunnisteiden ja biometrisen tunnistamisen kannalta keskeiset säännökset. Näihin lukeutuvat erityisesti perus- ja ihmisoikeussääntely sekä Euroopan unionin tietosuojasääntelyyn kuuluvat yleinen tietosuoja-asetus ja rikosasioiden tietosuojadirektiivi. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten tekoälyasetus huomioi perus- ja ihmisoikeuksien suojelun biometrisen tunnistamisen yhteydessä. Tarkastelun perusteella asetuksessa voidaan havaita useita merkittäviä perus- ja ihmisoikeussuojaan liittyviä puutteita ja tulkinnanvaraisuuksia. Erityisiä huolenaiheita aiheuttavat esimerkiksi reaaliaikaisen ja jälkikäteisen biometrisen etätunnistamisen välinen epäselvä rajanveto sekä asetukseen sisältyvät laajat poikkeukset muutoin kiellettyihin tekoälyjärjestelmiin. Nämä poikkeukset voivat käytännössä heikentää asetuksen tavoitetta turvata yksityisyys, kokoontumisvapaus ja muut keskeiset perusoikeudet sekä mahdollistaa sellaisten valvontakäytäntöjen käytön, joita asetuksella on lähtökohtaisesti pyritty rajoittamaan.