Long-Distance Hiking in Finland: Perspectives of Tourism Stakeholders

Abstract

Long-distance hiking is a growing trend. It is an old form of tourism and means hiking for several weeks or months, distancing hundreds of kilometers or more. Long-distance hiking is simultaneously physically demanding, meaningful for oneself, adventurous and a way to be with nature. Finland has many shorter hiking trails, and additionally some long-distance trails. Long-distance hiking is a low impact activity, but its mentality and extended time and distance could have a lot to offer for developing tourism further in the North.

This thesis studies long-distance hiking from the lens of stakeholder theory. Stakeholders consist of various roles, such as local businesses, destination managers, environments and tourists. Stakeholder theory recognizes three important roles in long-distance hiking: the collaboration with tourism stakeholders in general, the nonhuman nature and environment, and the long-distance hikers. Working with long-distance hiking and trail management in Finland can benefit from purposeful stakeholder interaction as a basis for all development.

In this thesis, the main research question was: “How do tourism stakeholders in Finland perceive long-distance hiking and its potential for tourism development?” Complementary sub-questions were: 1) How do hiking-related stakeholders perceive long-distance hiking and trails in Finland? 2) What kinds of understanding and knowledge do stakeholders have regarding long-distance hiking? 3) What are the barriers and enablers to establishing and maintaining long-distance hiking trails in Finland?

Research was conducted in qualitative, social constructivist approach. I interviewed nine stakeholders who were related to hiking and trail management in Finland. Using thematic analysis and applying stakeholder theory, I found that stakeholders perceive long-distance hiking popular internationally, but small in Finland. Long-distance hiking trails could offer opportunities for livelihood in local communities, if developed in Finland. Stakeholders understand long-distance hiking through pilgrimage, hiking in the wilderness, adventure for leisure and low consumption tourist behavior. Finland was seen as a great hiking destination for its peacefulness, safety, rurality, mellow nature and open outdoor culture. Stakeholders mentioned that long-distance hiking in Finland depends on the maintenance and future development of trails and services along the way.

In conclusion of this thesis, I suggest that long-distance hiking should be studied further in Finnish context, to expand understanding of the segment. For developing long-distance hiking trails in Finland and to tackle issues regarding resources, maintenance, caretaking, marketing, national and international interaction, a central manager should be named.

Pitkän matkan vaellus on kasvava trendi. Pitkien matkojen vaeltaminen on vanha matkailun muoto, ja tarkoittaa tässä työssä useampien viikkojen tai kuukausien sekä useiden satojen kilometrien kulkemista. Pitkän matkan vaellus on samanaikaisesti seikkailullista, fyysisesti haastavaa, mutta merkittävää vaeltajalle. Se on myös tapa olla luonnossa ja luonnon kanssa. Suomessa on useita lyhyempiä vaellusreittejä sekä muutama pitkän matkan vaellusreitti. Vaellus aktiviteettina kuluttaa vain vähän, mutta syvemmät merkitykset sekä pitkä aika ja matka voivat mahdollistaa kehityskohtia pohjoisen matkailulle.

Tässä gradussa tutkin pitkän matkan vaellusta matkailun sidosryhmäteorian kautta. Sidosryhmät toimivat matkailualalla useissa eri rooleissa, kuten paikalliset yrittäjät ja toimijat, matkailuorganisaatiot, erilaiset ympäristöt sekä itse matkailijat. Sidosryhmäteoria tunnistaa kolme merkittävää pitkän matkan vaellukseen vaikuttavaa roolia, jotka ovat: yhteistyöverkostot matkailun toimijoiden kesken, monilajinen ympäristö sekä pitkän matkan vaeltajat. Pitkän matkan vaellusreittien kehittämistyö voi hyötyä merkittävästi tarkoituksenmukaisesta sidosryhmäyhteistyöstä.

Tässä työssä päätutkimuskysymys oli: “Kuinka matkailun sidosryhmät Suomessa näkevät pitkän matkan vaelluksen ja sen potentiaalin matkailun kehittämiselle?” Apukysymyksiä olivat: 1) Miten vaellukseen kytkeytyvät sidosryhmät näkevät pitkän matkan vaelluksen ja reitit Suomessa? 2) Minkälaisia näkemyksiä ja ymmärrys sidosryhmillä on liittyen pitkän matkan vaellukseen? 3) Mitkä ovat esteitä ja mahdollistajia pitkän matkan vaellusreittien kehittämiseen ja ylläpitoon Suomessa?

Tässä laadullisessa tutkimuksessa haastattelin yhdeksää sidosryhmien edustajaa, jotka olivat kytköksissä vaellukseen ja vaellusreitteihin Suomessa. Teema-analyysin ja sidosryhmäteorian avulla havaitsin, että sidosryhmät näkevät pitkän matkan vaelluksen suosittuna ilmiönä maailmalla, mutta pienenä Suomessa. Se voisi kuitenkin mahdollistaa vaellusmatkailun kehittämistä, jonka kautta edistää paikallisten yhteisöjen elinvoimaa Suomessa. Sidosryhmien edustajien ymmärrys pitkän matkan vaelluksesta pohjautui pyhiinvaellukseen, erämaavaellukseen, seikkailunhakuisuuteen sekä kestävään matkailukäyttäytymiseen. Sidosryhmien edustajien mukaan Suomi nähtiin hyvänä vaelluskohteena mm. hiljaisuuden, etäisyyden, helppojen luonnonolosuhteiden sekä avointen retkeilyrakenteiden takia. Pitkän matkan vaelluksen edellytyksinä nähtiin reittien ja palveluiden kehitys sekä ylläpidon varmistaminen.

Tutkimuksen pohjalta totean, että pitkän matkan vaellusta tulisi tutkia lisää Suomessa. Vaeltajasegmentin ymmärrys sekä keskeisen organisoivan tahon nimeäminen voisi lisätä kestävämpää reittikehitystä, huollon varmuutta sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.