The Legality of Nationality-Based Airspace Closures under the Chicago Convention and Countermeasures Doctrine

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan, rikkovatko kansallisuuteen perustuvat ilmatilan sulkemiset kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta (Chicagon yleissopimus) ja voidaanko mahdollinen rikkomus oikeuttaa vastatoimien doktriinin perusteella. Pääasiallisena tutkimuskohteena ovat Euroopan unionin (EU:n) ja Venäjän helmikuusta 2022 alkaen voimassa olleet vastavuoroiset ilmatilan sulkemiset.

Tutkimusmetodi on lainopillinen ja kriittisesti orientoitunut. Tutkielma hyödyntää Aulis Aarnion lainopillista metodia, jota täydentävät Martti Koskenniemen kriittinen metodinen tietoisuus ja Andrea Bianchin metodinen pluralismi. Aineistona käytetään Chicagon yleissopimusta, Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) peruskirjaa, Wienin valtiosopimusoikeutta koskevaa yleissopimusta, YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan valtioiden vastuuta koskevaa artiklaluonnosta (ARSIWA) sekä oikeuskäytäntöä ja kirjallisuutta.

Tutkielman lopputulos on doktriinin näkökulmasta epäsymmetrinen. Molemmat ilmatilan sulkemiset ovat Chicagon yleissopimuksen prima facie -rikkomuksia, sillä ne eivät täytä yleissopimuksen 9 artiklan edellytyksiä eivätkä syrjimättömyysperiaatetta koskevia vaatimuksia. Vastatoimien doktriinin tasolla lopputulema kuitenkin eroaa. EU:n ilmatilan sulkemisia voidaan pitää ARSIWA:n 54 artiklan ja 48 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla kolmannen valtion vastatoimina Venäjän YK:n peruskirjan 2 artiklan 4 kohdan vastaiseen voimankäytöön. Venäjän vastavuoroinen sulku jää sen sijaan ARSIWA:n 49 artiklan 1 kohdan perusteella vastatoimipuolustuksen ulkopuolelle. Venäjän sulku ei myöskään täytä vastatoimilta edellytettävää velvoitteiden noudattamiseen tähtäävää vaatimusta eikä menettelyllisiä vaatimuksia riippumatta siitä, miten EU:n asemaa koskeva kysymys arvioidaan.

Johtopäätöksenä esitetään, että sama prima facie -rikkomus voi johtaa eri lopputulokseen sekundaarisääntöjen tasolla riippuen siitä, missä asemassa kukin valtio toimii suhteessa vastuuopin rakenteeseen. Tutkielma osoittaa, että kansallisuuteen perustuvien ilmatilan sulkemisten oikeudellinen sallittavuus edellyttää sekä Chicagon yleissopimuksen ei-diskriminaatioarkkitehtuurin että ARSIWA:n kumulatiivisten edellytysten samanaikaista tarkastelua.

This thesis examines whether nationality-based airspace closures breach the Convention on International Civil Aviation (Chicago Convention) and whether any resulting breach may be justified under the countermeasures doctrine. The primary case study is the reciprocal airspace closures imposed by the European Union and Russia following Russia's armed attack on Ukraine in February 2022.

The methodology is doctrinal and critically oriented. The thesis applies Aulis Aarnio's framework of legal dogmatics, complemented by Martti Koskenniemi's critical methodological awareness and Andrea Bianchi's methodological pluralism. The primary sources are the Chicago Convention, the UN Charter, the Vienna Convention on the Law of Treaties, the ILC's Articles on Responsibility of States for Internationally Wrongful Acts (ARSIWA), relevant case law, and legal scholarship.

The thesis establishes that both sets of closures constitute prima facie breaches of the Chicago Convention: neither satisfies Article 9's purpose requirement, and both violate the principle of non-discrimination, which forms a structural principle of the Convention rather than an isolated condition of a single provision. At the level of the countermeasures doctrine, the outcome is asymmetric. The EU's airspace closures are defensible as third-party countermeasures under Article 48(1)(b) and Article 54 ARSIWA, taken in response to Russia's violation of Article 2(4) of the UN Charter, a breach of a jus cogens norm and an obligation owed erga omnes. Russia's reciprocal closure, by contrast, is foreclosed at the threshold of Article 49(1) ARSIWA, because it responds to a measure whose wrongfulness has already been precluded under Article 22. Russia's closure independently fails the compliance-inducement condition and the procedural requirements of Article 52, on either reading of the EU's standing.

The thesis concludes that the same prima facie breach may produce different outcomes at the level of secondary rules depending on the structural position each State occupies under the law of State responsibility. The legality of nationality-based airspace closures requires simultaneous analysis of the Chicago Convention's non-discrimination architecture and the cumulative conditions of the ARSIWA countermeasures regime.