Tekijänoikeuksien ja tekijänoikeudellisten lisenssisopimusten asema konkurssissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan tekijänoikeuksien ja tekijänoikeudellisten lisenssisopimusten asemaa konkurssissa. Suomessa on pitkään tunnistettu vallitsevan oikeusjärjestelmän olevan joiltakin osin puutteellinen ja tulkinnallinen immateriaalioikeuksien kohtelun osalta konkurssitilanteissa, ja tähän liittyviä kysymyksiä pohdittiin jo esimerkiksi vuoden 2004 konkurssilainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä edellytyksillä tekijänoikeudet ja lisenssioikeudet kuuluvat konkurssipesän omaisuuteen ja milloin konkurssipesällä on oikeus luovuttaa näitä oikeuksia. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten konkurssipesän sijaantulo-oikeus määräytyy tekijänoikeudellisten lisenssisopimusten osalta ja millaisia edellytyksiä tekijänoikeudellisten lisenssisopimusten jatkamiselle on lisenssinantajan konkurssissa.

Tässä lainopillisessa tutkielmassa tutkitaan erityisesti tekijänoikeuden ja konkurssioikeuden välillä vallitsevaa jännitettä. Koska aihetta tarkastellaan nimenomaan Suomen vallitsevan oikeusjärjestelmän näkökulmasta, on lähdeaineiston pääpaino kotimaisissa oikeuslähteissä. Tutkielman keskiössä on lain säännösten tarkastelu ja yhteensovittaminen, joten keskeisiä oikeuslähteitä ovat kotimainen lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto sekä oikeuskäytäntö. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi kotimaista ja kansainvälistä oikeuskirjallisuutta. Varsinaista oikeusvertailevaa tutkimusmenetelmää tutkielmassa ei käytetä, mutta tutkielmassa tehdään joitakin oikeusvertailevia havaintoja ja arviointeja Yhdysvaltojen Bankruptcy Code 365(n) §:n sisällöstä.

Tekijänoikeudet ja niihin liittyvät lisenssioikeudet voivat kuulua konkurssipesän omaisuuteen ja olla realisoitavissa lähtökohtaisesti vain silloin, kun tekijänoikeuden edelleenluovutukseen on saatu luovutuksenantajalta suostumus. Konkurssipesän näkökulmasta ratkaisevaa on siten luovutussopimukseen otettu ehto edelleenluovutusoikeudesta tai suostumuksen saaminen luovutuksenantajalta. Poikkeuksena edellä mainittuun on konkurssipesän oikeus luovuttaa tekijänoikeus osana liiketoiminnan kokonaismyyntiä. Tutkielmassa kuitenkin havaitaan, että konkurssipesän oikeus luovuttaa tekijänoikeuksia edelleen ei aina ole yksiselitteistä ja aiheessa esiintyy myös tulkinnallisuuksia.

Lisenssisopimusten kohtelusta konkurssissa ei ole erityissäännöstä Suomen lainsäädännössä, joten lisenssisopimuksiin sovelletaan konkurssitilanteissa konkurssilain yleistä säännöstä sijaantulo-oikeudesta. Tutkielmassa havaitaan, että erityisesti lisenssinantajan konkurssissa lisenssinsaajan heikko asema korostuu, kun konkurssipesä päättää olla käyttämättä sijaantulo-oikeuttaan, jolloin lopputuloksena on pääsääntöisesti lisenssisopimuksen päättyminen.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että tekijänoikeuksiin ja immateriaalioikeudellisiin lisenssisopimuksiin liittyvää erityissääntelyä konkurssitilanteita varten voisi olla tarpeellista kehittää oikeustilan selkeyttämiseksi ja ennakoitavuuden parantamiseksi.