Evakuoinnit aseellisen hyökkäyksen uhatessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan väestön evakuointeihin liittyviä eri viranomaisten vastuita ja velvollisuuksia tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuu aseellinen hyökkäys tai sen uhka. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää evakuoinneista päättämisen edellytyksiä ja päätöksentekomenettelyä sekä eri viranomaisten vastuita evakuointeja toimeenpantaessa. Tutkielman painopiste on hyvinvointialueuudistuksen vuoksi erityisesti hyvinvointialueen viranomaisten mutta myös kuntien rooleissa.

Tutkielma on lainopillinen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten eräitä pelastuslain, valmiuslain ja puolustustilalain säännöksiä tulisi tulkita. Tutkimustuloksina esitetään tulkintakannanottoja.

Tutkimustulosten perusteella pelastuslain mukaisen suojaväistön käyttöala voi muodostua suuremmaksi kuin vakiintuneesti ajatellaan, vaikka suojaväistön toimeenpanolle voidaan määritellä selviä rajaavia edellytyksiä. Sen sijaan valmiuslain mukaisen väestön siirtämisen toimeenpanoon voidaan joutua tilanteessa, jossa aseellinen hyökkäys on jo käynnissä. Puolustustilalain mukaisen väestön siirtymismääräyksen rooli jää laajoja väestönosia ajatellen vähäisemmäksi, mutta sillä on oma, sinänsä selkeä roolinsa.

Selvää on, että evakuointien onnistunut toimeenpano edellyttää tiivistä viranomaisyhteistyötä, evakuoitavien alueiden näkökulmasta erityisesti hyvinvointialueen pelastustoimen ja sosiaalihuollon viranomaisilta, ja siirtyvää väestöä vastaanottavien alueiden näkökulmasta ensisijaisesti sosiaalihuollon viranomaisilta ja kunnilta. Vaikka kuntien rooli evakuointien toimeenpanossa de jure näyttäytyy hyvinvointialueuudistuksen myötä jokseenkin vähäisenä, on se tosiasiallisesti keskeinen. Haaste on, että voimassa olevassa laissa toimeenpanoon liittyviä vastuita koskeva sääntely ja toimivaltuussääntely ovat osin epäjohdonmukaisia.

Tutkielmassa esitetään kannanotto de lege ferenda niin sosiaalihuollon viranomaisten ja kuntien väliseen vastuunjakoon, väestön siirtämistä koskevaan sääntelyyn, eräisiin puolustustilalain säännöksiin kuin asumisen järjestämistä koskevaan sääntelyyn. Kannanotto kohdistuu osin valmiuslain kokonaisuudistusta käsitelleen työryhmän mietintöön, joka sisältää ehdotuksen uudeksi valmiuslaiksi.