”Koska tekkee kaikkensa ja mikkää ei koskaan riitä. Ei vaan pääse sen parempaan - ” Narratiivinen tutkimus lapsuudessa koettujen odotusten vaikutuksesta minäkäsitykseen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia odotuksista sekä niiden vaikutuksia naisten nykyisen minäkäsityksen muovautumiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaiset kokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa ovat vaikuttaneet suoritusminäkuvan, sosiaalis-emotionaalisen minäkuvan sekä fyysisen ja motorisen minäkuvan muotoutumiseen. Näiden pienempien osa-alueiden tarkastelulla tutkimuksessa pyrittiin saamaan vastaus tutkimuksen pääkysymykseen, miten lapsuudessa ja nuoruudessa koetut odotukset vaikuttavat naisten minäkäsitykseen. Tutkimuksen pohjalla toimi ajatus siitä, että lapsuuden ja nuoruuden kokemukset toimivat selittävinä tekijöinä minäkäsitykselle myöhemmin elämässä.

Tutkimuksen rajaus nuoriin naisiin tehtiin ajankohtaisen keskustelun ja viimeisimmän nuorisobarometrin tulosten pohjalta. Tytöt kokevat poikia enemmän paineita suoriutua koulusta, mutta näiden paineiden laatuun ja vaikutuksiin ei ole paneuduttu. Naiset kokevat yleisesti miehiä enemmän paineita kaikilla elämän osa-alueilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miltä erilaiset odotukset lapsuudessa ja nuoruudessa ovat tuntuneet ja miten ne näyttäytyvät tänä päivänä.

Tutkimus toteutettiin narratiivisena tutkimuksena, jossa tarkastelu kohdistettiin osallistujien omaan ääneen ja kertomuksiin eli narratiiveihin. Kertomuksissaan osallistujat toivat esille lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan minäkuvien kautta. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimi muistelutyömenetelmä, koska osallistujat pohtivat menneisyyttään eli elettyä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Aineistonkeruu toteutettiin ryhmäkeskustelulla. Ryhmäkeskusteluja järjestettiin kolme ja jokaisella kerralla tarkastelun kohteena oli yksi minäkäsityksen kolmesta ulottuvuudesta; normatiivinen minäkäsitys, todellinen minäkäsitys ja ihanneminäkäsitys.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla oli suuri vaikutus myöhemmän minäkäsityksen muovautumiseen. Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutut ajattelu- ja toimintamallit olivat muovautuneet miellyttämään ulkopuolisia. Tutkimuksen tuloksista huomattiin, että nämä ajattelu- ja toimintamallit ohjasivat osallistujien elämää edelleen. Tutkimuksen tulosten mukaan osallistujilla oli epäselkeä minäkäsitys, koska oman itsensä kehittämiseen ei ollut koettu kannustusta. Osallistujien nykyisestä minäkäsityksestä heijastui epävarmuus itsestä, konfliktin pelko sekä muiden miellyttämisen tarve. Tuloksissa näille ominaisuuksille löytyi selkeä selitys lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista.