Vieraannuttava inkongruenssi – Tyylitutkimus elokuvasta The Room

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Tommy Wiseaun elokuvan The Room (2003) tyyliä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisista muodollisista mekanismeista elokuvan tyyli rakentuu ja miten sen muoto tarjoaa tarttumapinnan camp-sensibiliteetille. Lähtökohtana ei ole arvioida elokuvaa onnistumisen tai epäonnistumisen näkökulmasta, vaan analysoida sen havaittavissa olevaa muotoa. Tutkimusmenetelmänä käytetään neoformalistista elokuva-analyysia ja Henry Baconin vertailevan tyylitutkimuksen protokollaa. Vertailukohteena ei ole yksittäinen toinen elokuva, vaan valtavirtaelokuvan konventionaalinen tyyli. Camp-sensibiliteetti toimii tutkielman tulkintakehyksenä ja vastaanoton tapana.

Tutkimus osoittaa, että The Roomin muodollisesti hallitseva periaate on vieraannuttava inkongruenssi eli yhteensopimattomuus elokuvassa tunnistettavien kerronnallisten normien ja toteutuneen muodon välillä. Formalistisessa merkityksessä vieraannuttaminen tarkoittaa muodon havaitsemisen vaikeuttamista ja pitkittämistä, mikä tekee vastaanottoprosessista aktiivisen, ei passiivisen. Inkongruenssi ilmenee kolmen järjestelmällisesti toistuvan tyylillisen mekanismin keinoin, jotka ovat keinotekoisuus, teatraalisuus ja liiallisuus.

Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että The Room voidaan määritellä tyyliltään kitschiksi, jonka muodollinen inkongruenssi tarjoaa vahvan tarttumapinnan campsensibiliteetille. Tutkimus tuottaa uutta tietoa osoittamalla, että camp-vastaanotto ei ole täysin subjektiivinen prosessi, vaan sen mahdollistavat havaittavissa ja analysoitavissa olevat tyylilliset ja muodolliset mekanismit. The Roomin camparvostus ei täten perustu yksinomaan huonouden tai epäonnistumisen nautintoon, vaan analysoitaviin muodollisiin mekanismeihin.