Asunnottomuuden ympärille rakentuvat diskurssit mediassa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia merkityksiä asunnottomuudesta rakennetaan ja millä tavoin asunnottomista puhutaan Helsingin Sanomien teksteissä vuosina 2023–2025. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa aineistossa rakentuvia diskursseja sekä tarkastella, millaista kuvaa ne tuottavat asunnottomuudesta sosiaalisena ongelmana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena diskurssianalyysin menetelmin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä.

Tutkimusaineisto koostui 34 Helsingin Sanomissa julkaistusta asunnottomuutta käsittelevästä tekstistä. Aineisto analysoitiin tunnistamalla teksteissä toistuvia puhetapoja sekä tarkastelemalla, millaisia merkityksiä ja todellisuuksia niiden avulla rakennetaan. Analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin viisi toisiinsa limittyvää diskurssia: ulossulkemisen diskurssi, selviytymisen diskurssi, vastuudiskurssi, uhridiskurssi ja ratkaisujen diskurssi. Diskurssit eivät näyttäytyneet toisistaan irrallisina, vaan ne muodostivat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Niissä korostuivat erityisesti yhteiskunnan rakenteet, palvelujärjestelmä ja julkinen vastuu sekä yksilöiden kokemukset asunnottomuudesta.

Tutkimuksen perusteella Helsingin Sanomien tekstit rakentavat asunnottomuudesta kuvaa moniulotteisena sosiaalisena ongelmana, joka koskettaa sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Asunnottomat esitetään selviytyjinä, ulossulkemisen kohteina ja suojelua tarvitsevina ihmisinä, kun taas vastuu ilmiön ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta liitetään ennen kaikkea yhteiskuntaan ja julkisiin toimijoihin. Tulokset osoittavat, että media osallistuu asunnottomuuteen liittyvien merkitysten rakentamiseen ja voi siten vaikuttaa siihen, millaisena ilmiö ymmärretään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkimus korostaa sosiaalityön näkökulmasta tarvetta kiinnittää huomiota asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn sekä ilmiötä tuottaviin ja ylläpitäviin rakenteisiin.