Trauma- ja häpeäkokemusten merkitys sosiaalityöntekijöiden ammatillisessa toimijuudessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sosiaalityöntekijöiden henkilökohtaisten trauma- ja häpeäkokemusten merkitystä ammatilliselle toimijuudelle. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä sosiaalityöntekijät antavat kokemuksilleen osana ammatillista identiteettiään ja asiakkaiden ymmärtämistä sekä millä tavoin kokemukset voivat mahdollistaa tai rajoittaa ammatillista toimijuutta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologisesta tutkimusotteesta käsin. Aineisto muodostui yhdentoista sosiaalityöntekijän puolistrukturoiduista haastatteluista, ja se analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että trauma- ja häpeäkokemukset kietoutuvat ammatillisen identiteetin rakentumiseen, asiakkaiden ymmärtämiseen ja ammatilliseen toimijuuteen. Kokemukset voivat syventää asiakkaiden elämäntilanteiden ja käyttäytymisen taustalla olevien tekijöiden ymmärtämistä sekä vahvistaa empatiaa ja eettistä herkkyyttä. Samalla kokemuksellinen herkkyys voi altistaa kuormittumiselle ja samaistumiselle sekä vaikeuttaa ammatillisten rajojen ylläpitämistä. Kokemukset näyttäytyvät siten ammatillisessa toimijuudessa kaksijakoisina: sama kokemuksellinen herkkyys voi toimia sekä ammatillisena voimavarana että kuormitusta lisäävänä tekijänä. Kokemusten merkitys ei kuitenkaan ole pysyvä, vaan voi muuttua niiden käsittelyn, reflektion ja uudelleenmerkityksellistämisen myötä.

Tutkimukseni keskeisenä tuloksena on, etteivät trauma- ja häpeäkokemukset itsessään määritä sitä, muodostuvatko ne ammatillista toimijuutta vahvistaviksi vai rajoittaviksi. Keskeiseksi muodostuu työntekijän suhde omiin kokemuksiinsa ja kyky käsitellä niitä reflektiivisesti. Käsiteltyinä ja osaksi omaa elämäntarinaa jäsentyneinä kokemukset voivat muodostua ammatillisiksi voimavaroiksi, kun taas jäsentymättöminä ne voivat lisätä kuormitusta ja kaventaa toimijuuden mahdollisuuksia. Ammatillisen toimijuuden kannalta merkityksellisiksi muodostuvat myös omien reaktioiden tunnistaminen, itsesäätely ja ammatillisten rajojen ylläpitäminen. Työnohjaus, kollegiaalinen tuki ja muut ammatilliset tukirakenteet voivat tukea kokemusten käsittelyä ja ammatillista toimijuutta.