Moniammatillinen yhteistyö lastensuojelussa sosiaalityön ja lastenneuvolan yhdyspinnalla

Abstract

Moniammatillinen yhteistyö on keskeinen osa lapsiperheiden palveluja, joissa lapsen hyvinvoinnin tukeminen edellyttää eri ammattiryhmien osaamisen yhdistämistä. Tarkastelin tässä pro gradu -tutkielmassa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenneuvolan terveydenhoitajien välistä moniammatillista yhteistyötä lastensuojelun sosiaalityön ja lastenneuvolatyön yhdyspinnalla. Tutkimuksen tavoitteena oli jäsentää, millaisena työntekijät kokevat yhteistyön käytännössä sekä millaisia kehittämistarpeita yhteistyöhön liittyy. Tutkimuskysymykset kohdistuivat yhteistyön rakentumiseen, siihen liitettyihin merkityksiin sekä yhteistyön kehittämismahdollisuuksiin:

1. Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja lastenneuvolan terveydenhoitajat kuvaavat moniammatillista yhteistyötään?

2. Millaisia moniammatillisen yhteistyön kehittämistarpeita yhteistyön tarkastelu tuo esiin lastensuojelun sosiaalityön ja lastenneuvolatyön yhdyspinnassa?

Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Keräsin aineiston puolistrukturoituina teemahaastatteluina haastattelemalla valitun hyvinvointialueen lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ja lastenneuvolan terveydenhoitajia. Toteutin haastattelut pääosin ryhmähaastatteluina. Analysoin aineiston aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynsin moniammatillisen yhteistyön käsitettä sekä toiminnan teoriaa. Tulosten perusteella lastensuojelun sosiaalityön ja lastenneuvolatyön moniammatillinen yhteistyö rakentuu ennen kaikkea työn toiminnallisilla yhdyspinnoilla eli arjen vuorovaikutuksessa, yhteydenpidossa ja yhteisen tilannekuvan muodostamisessa. Toimiva yhteistyö edellyttää luottamusta, matalaa yhteydenoton kynnystä, selkeitä vastuita sekä toisen ammattiryhmän työn tuntemista. Yhteistyötä haastavat tiedonkulun ongelmat, resurssien niukkuus, kiire, henkilöstön vaihtuvuus sekä epäselvyydet rooleissa ja vastuissa. Neuvola näyttäytyy tärkeänä varhaisen tuen toimijana ja lastensuojelu puolestaan lapsen tilanteeseen puuttuvana ja pitkäjänteistä muutosta tukevana palveluna.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lastensuojelun ja neuvolan välinen moniammatillinen yhteistyö on lapsen edun toteutumisen kannalta merkittävää, mutta sen toimivuus edellyttää rakenteellista tukea ja yhteisiä toimintakäytäntöjä. Yhteistyötä voidaan vahvistaa lisäämällä yhteisiä tapaamisia, selkeyttämällä tiedonvaihdon käytäntöjä sekä vahvistamalla keskinäistä ymmärrystä eri toimijoiden tehtävistä. Jatkossa olisi tarpeen tutkia myös perheiden ja lasten kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä.