Sotaoikeuksien asettaminen Suomessa – historian havinaa vai varteenotettava vaihtoehto puolustustilassa?

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sotaoikeuksien asettamista Suomessa voimassa olevan sotilasoikeudenkäyntilain 6 luvun nojalla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisissa olosuhteissa sotaoikeuksia voitaisiin asettaa puolustustilassa, miten sääntely suhteutuu perustuslain satunnaisten tuomioistuinten kieltoon sekä täyttääkö nykyinen sääntely Suomea velvoittavat kansainväliset oikeusturva- ja humanitaarisen oikeuden velvoitteet. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, onko sotaoikeusjärjestelmällä käytännöllistä hyötyä nykyajan puolustustilassa. Tutkimus on pääosin lainopillinen. Lainopillista tarkastelua täydennetään oikeushistoriallisella ja oikeusvertailevalla metodilla. Aineistona käytetään erityisesti kotimaista lainsäädäntöä, lain esitöitä, työryhmämietintöjä, oikeuskirjallisuutta sekä Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia. Vertailuaineistona tarkastellaan erityisesti Pohjoismaiden, eräiden Euroopan valtioiden ja Ukrainan sotilasoikeudenkäyntijärjestelmiä.

Tutkielmassa päädytään siihen, että sotaoikeuksien asettaminen edellyttää puolustustilaa ja erillistä välttämättömyysarviointia, eikä niitä voida perustaa pelkkien valmiuslain mukaisten poikkeusolojen perusteella. Sotaoikeuksia ei ole perusteltua pitää perustuslain vastaisina satunnaisina tuomioistuimina, sillä ne perustuvat ennakolta säädettyyn lakiin eivätkä yksittäistapausta varten tehtyyn ratkaisuun. Sääntely on pääosin yhteensovitettavissa Suomea velvoittavien kansainvälisten velvoitteiden kanssa, mutta sitä olisi täsmennettävä oikeusturvan ja puolueettomuuden turvaamiseksi. Sotaoikeuksien käytännöllinen lisäarvo ei perustuisi olennaisesti erilaiseen prosessiin tai uusiin henkilöstöresursseihin, vaan mahdollisuuteen järjestää puolustustilan oikeudenkäyttöä yleisiä tuomioistuimia joustavammin. Voimassa oleva sääntely on kuitenkin vanhentunutta ja uudistamisen tarpeessa erityisesti asettamisedellytysten, toimivallan, syyttäjäjärjestelyn ja yleisiin tuomioistuimiin nähden määräytyvän roolin osalta.