Hoivavastuu, toimeentulotukisääntely ja tosiasiallinen tasa-arvo : Analyysi yksinhuoltajaäitien asemasta Martha Finemanin haavoittuvuusteorian pohjalta

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan toimeentulotukilain kokoaikatyön hakemista koskevaa sääntelyä yksinhuoltajaäitien aseman ja tosiasiallisen tasa-arvon näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, millaisia oikeussubjektia koskevia oletuksia sääntely ilmentää ja millaisen oikeudellisen merkityksen hoivavastuu sekä tosiasialliset toimintamahdollisuudet saavat suhteessa näihin oletuksiin. Lisäksi tarkastellaan, millaisia vaatimuksia Martha Finemanin haavoittuvuusteoria asettaa sääntelyn arvioinnille.

Tutkimus on kriittinen ja feministisesti suuntautunut oikeusteoreettinen tutkimus. Finemanin haavoittuvuusteoriaa käytetään käsitteellisenä, heuristisena ja normatiivisena analyysivälineenä. Tutkimusaineisto muodostuu erityisesti toimeentulotukilaista, lainvalmisteluaineistosta, perustuslakivaliokunnan kannanotoista ja viranomaisaineistosta sekä aihetta koskevasta oikeus- ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuskirjallisuudesta.

Tutkimuksen perusteella sääntely rakentuu ansiotyökeskeisen oikeussubjektikäsityksen varaan. Siinä yksilö oletetaan taloudelliseen omavaraisuuteen suuntautuvaksi, hoiva- ja riippuvuussuhteistaan suhteellisen irralliseksi sekä taloudellisilla seuraamuksilla ohjattavaksi toimijaksi. Hoivavastuu tunnistetaan sääntelyssä, mutta se saa oikeudellista merkitystä ennen kaikkea suhteessa yleiseen ansiotyönormiin poikkeusten ja yksilöllisen harkinnan kautta.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, ettei yksinhuoltajaäitien tosiasiallinen tasa-arvo toteudu pelkän muodollisesti yhdenmukaisen kohtelun kautta. Sääntelyssä on tunnistettava erilaiset elämäntilanteet, hoivavastuu ja tosiasialliset toimintamahdollisuudet. Tutkimuksessa esitetään, että toimeentulotukisääntelyn tulisi olla nykyistä hoiva- ja sukupuolisensitiivisempää.