Sijoitetun lapsen identiteetin rakentuminen : Kuka minä olen, minne minä kuulun?

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin sijoitetun lapsen identiteetin rakentumista sijoituksen aikana sekä niitä tekijöitä, jotka tukevat tai vaikeuttavat myönteisen identiteetin muodostumista. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat lapsen suhteet biologiseen perheeseen, sijaisper-heeseen ja sijaishuollon aikuisiin sekä kuulumisen, jatkuvuuden ja oman elämäntarinan kokemukset. Teoreettisina lähtökohtina hyödynnettiin kiintymyssuhdeteoriaa, suhdeperustaista näkökulmaa ja narratiivisen identiteetin käsitettä. Tutkielma toteutettiin laadul-lisena, aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuvana tutkimuksena. Aineisto koottiin kohdennetulla ja harkinnanvaraisesti täydentyneellä haulla. Aineisto analysoitiin aineis-tolähtöisen teemoittelun avulla.

Analyysin tuloksena muodostettiin viisi pääteemaa: 1) koti, perhesuhteet ja kuulumisen kokemus, 2) suhteiden jatkuvuus, katkokset ja turvallisuuden rakentuminen, 3) leimautuminen, sosiaalinen asema ja sijoitetun nuoren kategoria, 4) elämäntarinan jatkuvuus ja oman menneisyyden ymmärtäminen sekä 5) toimijuus, tulevaisuus ja myönteisen identiteetin mahdollisuus. Teemat limittyivät toisiinsa ja kuvasivat yhdessä sijoitetun lapsen identiteetin sosiaalista, relationaalista ja ajallista rakentumista. Tulokset osoittivat, että sijoitetun lapsen identiteetti rakentuu muuttuvissa suhteissa menneisyyden kokemuksiin, nykyisiin ihmissuhteisiin ja tulevaisuutta koskeviin mahdollisuuksiin. Identiteettiä tukivat turvalliset ja jatkuvat aikuissuhteet, kokemus perheeseen ja yhteisöön kuulumisesta, yhteyden säilyminen omaan historiaan ja läheisiin sekä mahdollisuus osallistua itseä kos-keviin ratkaisuihin. Myönteisen identiteetin rakentumista vaikeuttivat toistuvat sijoitus-muutokset, ihmissuhteiden katkeaminen, sijoituksen syihin liittyvä epäselvyys, leimautuminen, ulkopuolisuuden kokemukset ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet. Tulokset korostivat, että sijaishuollon tehtävänä ei ole ainoastaan turvata lapsen arkea, vaan myös tukea hänen mahdollisuuttaan jäsentää elämäntarinaansa, säilyttää merkityksellisiä suhteitaan ja rakentaa tulevaisuutta oman elämänsä toimijana. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sijoitus voi olla lapselle ja hänen identiteetilleen sekä kielteisesti koettava katkos että myönteinen mahdollisuus.