Huippu-urheilun ja kestävyyden kilpajuoksu: diskurssianalyyttinen tarkastelu yleisurheilijoiden lentomatkustamisesta

Abstract

Huippu-urheilu rakentuu globaalin liikkuvuuden varaan, jossa lentäminen näyttäytyy tehokkuuden vuoksi keskeisenä mutta samalla ympäristön kannalta ongelmallisena käytäntönä. Tästä huolimatta lentämisen välttämättömyyttä rakentavat normit ja diskurssit huippu-urheilussa ovat jääneet vähälle huomiolle tutkimuskentällä. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena on tuoda oma panoksensa tähän urheiluun liittyvän matkustamisen kestävyyttä koskevaan keskusteluun tarkastelemalla, miten yleisurheilijat jäsentävät lentämistä kestävyyttä ja ympäristövastuuta korostavassa yhteiskunnassa.

Tutkimus sijoittuu sosiaalisen konstruktionismin kentälle, jossa todellisuutta rakennetaan sosiaalisissa prosesseissa. Teoreettismetodologinen viitekehys rakentuu kriittisen diskurssianalyysin ja kriittisen ekolingvistiikan ympärille, jotka yhdessä legitimoinnin, luonnollistamisen ja ympäristövastuun käsitteiden kanssa auttavat tarkastelemaan lentämisen oikeuttamista sekä ympäristön kannalta kestämättömien kertomusten syntymistä. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on: Miten ympäristövastuun ja lentämisen välttämättömyyden välinen ristiriita rakentuu yleisurheilijoiden puheessa? Päätutkimuskysymystä tukevat seuraavat osakysymykset: 1) Miten yleisurheilijat oikeuttavat lentämistä huippu-urheilussa? 2) Miten urheiluyhteisön normit, odotukset ja kulttuuriset käytännöt rakentavat ja rajaavat hyväksyttäviä matkustusvalintoja? 3) Miten toimijuus, vastuu ja kestävän matkustamisen muutoksen mahdollisuudet rakentuvat ja rajautuvat yleisurheilijoiden puheessa?

Tutkimus on laadullinen, ja aineisto muodostuu suomalaisille yleisurheilijoille suunnatusta laadullisen kyselyn vastauksista sekä kansainvälisiä yleisurheilijoita käsittelevistä artikkeliaineistosta. Kriittisen diskurssianalyysin avulla tarkastellaan lentämiselle annettujen merkitysten rakentumista, uusintamista ja muovaamista.

Tulokset osoittavat, että lentäminen rakentuu hegemonisesti välttämättömäksi ja urheiluyhteisön tukemaksi normiksi mutta myös ongelmalliseksi osaksi huippu-urheilua ylläpitäen samalla ympäristövastuun ja huippu-urheilun välistä ristiriitaa. Aineistosta nousee myös ristiriitaa haastavia ja ratkaisuja esittäviä diskursseja. Havainnot kytkeytyvät kestävän matkailun keskusteluun korostaen, että muutos edellyttää yksilöiden lisäksi rakenteellisia ja institutionaalisia ratkaisuja. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää tarkastella urheilijoiden todellista käyttäytymistä sekä sitä, miten ympäristöön liittyvät asenteet, normit ja käytännöt vaihtelevat eri urheilulajeja edustavien urheilijoiden välillä.