Terveystiedon opettajien kokemuksia yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta 7.–9. luokan terveystiedon oppitunneilla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, millaisia kokemuksia terveystiedon opettajilla on yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta 7.–9. luokan terveystiedon oppitunneilla sekä mitkä tekijät opettajien kokemusten mukaan edistävät ja haastavat yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen toteuttamista. Tutkimus nojautuu yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen periaatteisiin ja terveystiedon opettajiin seksuaalikasvattajina, joiden tavoitteena on lisätä tietoa terveystiedon opettajien kokemuksista sekä opetuksen toteuttamista edistävistä ja haastavista tekijöistä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa käytettiin fenomenologista tutkimusotetta. Aineisto koostui sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä naispuoleisten terveystiedon aineenopettajien asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksen (986/1998) 5 § täyttävistä opettajien vastauksista (n=8). Terveystiedon opettajat vastasivat kahteen taustakysymykseen ja kahdeksaan avoimeen kysymykseen. Vastaukset analysoitiin kuvailevalla fenomenologisella analyysillä.

Tulokset osoittivat kolme keskeistä sisältöaluetta: affektiivinen ulottuvuus, pedagoginen ulottuvuus, yhteiskunnallinen ulottuvuus, jotka muodostivat spesifejä sisältöalueita. Terveystiedon opettajien kokemuksissa yhdenvertainen seksuaalikasvatus näyttäytyi jokaisen nuoren oikeutena osallistua turvallisesti, johon opettajat suhtautuivat positiivisesti ja tietoisesti. Oppilaiden suhtautuminen näyttäytyi positiivisena ja vaihteleva suhtautumisena. Opetuksen toteutus ilmeni velvollisuutena, jota toteutettiin yhteistyössä eri toimijoiden välillä. Opetusmateriaalina käytettiin ensisijaisesti oppikirjaa, jota täydennettiin monipuolisesti muilla lähteillä. Opetuksessa huomioitiin oppilaslähtöiset ja vuorovaikutukselliset menetelmät. Opetusta edistäviksi tekijöiksi muodostuivat terveystiedon opettajien myönteinen ja reflektiivinen suhtautuminen, kollegoiden välinen yhteistyö, opetusmateriaalien riittävyys, koulutus ja turvallinen oppimisympäristö. Opetusta haastaviksi tekijöiksi näyttäytyivät oppilaiden kielteiset asenteet, osallisuuden vaihtelevuus ja häiriökäyttäytyminen, opetusmateriaalien puutteellisuus, tuntimäärien vähäisyys ja huoltajien pyrkimys estää lapsensa osallistuminen.

Tutkimuksen johtopäätös korostaa myönteistä yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen merkityksen tunnistamista nuoren kasvun ja oikeuksien täyttymisessä, mikä edellyttää kouluttautuneita ja kiinnostuneita terveystiedon opettajia, joilla on tarvittavia voimavaroja laadukkaaseen toteutukseen. Yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen laadun turvaamiseksi vaaditaan alueellisten voimavarojen huomioimista ja tarvittavien rakenteellisten muutosten toteuttamista kustannus- ja jatkokoulutusmahdollisuuksiin.