“Ei mennä ‘silittelemään päätä’ eikä ‘machoilemaan’” Järjestyksenvalvojien näkemyksiä vuorovaikutuksesta nuorten kanssa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella järjestyksenvalvojien näkemyksiä vuorovaikutuksesta 13–20-vuotiaiden nuorten kanssa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset tekijät järjestyksenvalvojien näkökulmasta vahvistavat ja heikentävät vuorovaikutusta sekä miten järjestyksenvalvojat kuvaavat omaa rooliaan auktoriteettina nuorten kohtaamisissa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin anonyymillä sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 15 järjestyksenvalvojaa. Kysely sisälsi yhdeksän avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Tulosten perusteella onnistunutta vuorovaikutusta vahvistivat erityisesti järjestyksenvalvojan rauhallinen, reilu, johdonmukainen ja riittävän jämäkkä toimintatapa, nuoren kuunteleminen, sääntöjen ja toimenpiteiden perusteleminen sekä aikaisemmissa kohtaamisissa rakentunut tuttuus ja luottamus. Vuorovaikutusta heikensivät puolestaan nuorten kielteinen suhtautuminen auktoriteetteihin, ryhmätilanteisiin liittyvät haasteet, aikaisemmat kielteiset ennakkokäsitykset sekä järjestyksenvalvojien mielivaltainen, epäasiallinen tai epäjohdonmukainen toiminta. Auktoriteettiasema koettiin vakiintuvan pitkälti vasta vuorovaikutuksessa nuorten kanssa. Auktoriteettiasemaa tuli myös ylläpitää säilyäkseen.

Tulokset tukevat aiempaa tutkimusta, jossa oikeudenmukainen, kunnioittava ja perusteltu toiminta on yhdistetty luottamukseen auktoriteetteja kohtaan. Tutkimus osoittaa myös, että järjestyksenvalvojien työssä voi esiintyä ohjaavia ja kasvatuksellisia piirteitä, vaikka heillä ei ole varsinaista kasvatusvastuuta nuorista.