Positiivisten osallisuuskokemusten rakentuminen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden kertomuksissa: narratiivinen tutkimus toiminnan teorian viitekehyksessä

Abstract

Tutkimukseni käsittelee vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden positiivisia osallisuuskokemuksia ja niiden rakentumista suhteessa ympäröivään yhteisöön. Tutkimuksessa selvitetään, millaisissa tilanteissa vähemmistöön kuuluvat ihmiset kokevat olevansa osallisia ja millaiset käytännöt mahdollistavat näiden kokemusten syntymisen. Tavoitteena on tunnistaa käytänteitä, joita kehittämällä ihmisten moninaisuus osana yhteisöjen toimintaa vahvistuisi. Rakenteellinen syrjintä koskee Suomessa esimerkiksi kulttuurisia vähemmistöjä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä vammaisia ihmisiä ja toiseuden kokemukset syntyvät monenlaisissa kohtaamisissa ja ympäristöissä. Osallisuuden esteiden poistaminen antaa ihmisille tilan kuulua yhteisöön omana itsenään ja mahdollistaa aiempaa yhdenvertaisemman toimijuuden yhteisön sisällä.

Tutkimus toteutettiin narratiivisena haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin neljää erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvaa henkilöä. Aineiston analyysissa hyödynnettiin narratiivista lähestymistapaa ja tutkimukseen osallistuneiden kokemukset jaettiin teemoihin sen mukaan, millaisiin asioihin heidän positiiviset kokemuksensa kiinnittyivät. Kertomuksia tarkasteltiin kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian viitekehyksen kautta erilaisina osallisuutta edistävinä käytäntöinä ja tulkittiin osallisuuden, toiseuden ja toimijuuden käsitteiden näkökulmista.

Tutkimuksen tulokset havainnollistavat, miten osallisuuskokemukset kietoutuvat osaksi yhteisön toimintaa. Osallistujien kokemusten välillä oli useita yhteisiä tekijöitä, vaikka heidän taustansa olivat erilaiset. Yksilönä kohtaaminen, vastuunjako osallisuuden edistämiseksi, asenteiden ja normien haastaminen sekä apuvälineet ja ympäristön mukauttaminen toimivat osallisuutta edistävinä elementteinä osallistujien kokemuksissa. Myös osallistujien oma aktiivisuus oman osallisuutensa edistämiseksi näyttäytyi merkittävänä tekijänä. Kahdelle osallistujalle positiivisen kokemuksen löytäminen osoittautui haastavaksi, mutta syrjinnän kokemuksia oli useita.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että ihmisten moninaisuus on mahdollista nähdä osana monenlaisia ympäristöjä ja yhteisöjä, kuten kylä- tai työyhteisöjä, kouluja tai palveluja. Melko pienilläkin muutoksilla voidaan vähentää syrjinnän kokemuksia ja jopa mahdollistaa osallisuuden kokemus useammille ihmisille yhteisössä. Tulokset vahvistavat myös aiempien tutkimusten tuloksia ja yhteneviä osallisuutta vahvistavia tekijöitä on nimetty tiettyjä vähemmistöryhmiä ja ympäristöjä koskevissa tutkimuksissa. Toisaalta se, ettei positiivisia kokemuksia ollut helppo löytää, kuvastaa myös sitä todellisuutta, jota vähemmistöjen kokemaa syrjintää käsittelevät tutkimukset tuovat esille. Tutkimukseni tulokset ovat sovellettavissa ihmisten välisissä jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa, mutta myös laajemmassa osallisuuden esteitä poistavassa työssä.