Tekoälyn eettisyys lastensuojelussa: kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Alamäki, Emilia (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20261028138086
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20261028138086
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan tekoälyn käyttöön lastensuojelussa liittyviä eettisiä kysymyksiä. Se on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista vuosilta 2022–2026. Tutkimusartikkelit sisältävät viisi empiiristä alkuperäistutkimusta, kaksi teoreettista artikkelia sekä viisi kirjallisuuskatsausta.
Analyysissa tunnistetaan viisi keskeistä tekoälyn käyttöön lastensuojelussa liittyvää eettistä kysymystä. Ensimmäinen kysymys muodostuu epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoistumisen vahvistumisesta, sillä tekoälyjärjestelmät voivat sisältää ja vahvistaa olemassa olevia yhteiskunnallisia ja rakenteellisia vinoumia. Toiseksi tekoälyn käyttöön kytkeytyy riski lapsen ja perheen tilanteen virheellisestä tulkinnasta, koska algoritmit eivät kykene huomioimaan kaikkia tilanteisiin liittyviä yksilöllisiä ja kontekstuaalisia tekijöitä. Kolmanneksi tekoälyn käyttö voi kaventaa sosiaalityöntekijän ammatillista harkintaa ja hämärtää päätöksentekoon kohdistuvaa vastuuta. Neljänneksi tekoälyn kyky tunnistaa tuen tarpeita ei itsessään takaa lasten ja perheiden tarpeisiin vastaamista, vaan tuen toteutuminen edellyttää toimivaa palvelujärjestelmää ja riittäviä resursseja. Viidenneksi tekoälyn hyödyntämiseen sisältyy merkittäviä yksityisyyden suojaan, tietoturvaan ja valvontaan liittyviä kysymyksiä.
Eettisten kysymysten lisäksi tutkielmassa tarkastellaan keinoja vastata tunnistettuihin haasteisiin. Tutkielma osoittaa, että eettisesti kestävät toimintatavat edellyttävät teknisten ratkaisujen lisäksi ammatillisen harkinnan ja päätösvallan, oikeudenmukaisuuden, tietosuojan sekä lapsen oikeuksien huomioimista. Tekoälyn hyödyllisyyttä ei siten voida arvioida ainoastaan sen ennustetarkkuuden perusteella, vaan myös sen mukaan, miten se tukee sosiaalityöntekijöiden työtä ja lasten ja perheiden tarpeisiin vastaamista. Eettisesti kestävän tekoälyn lähtökohtana on ihmisen säilyminen päätöksenteon keskiössä sekä tekoälyn sovittaminen lastensuojelun tavoitteisiin ja sosiaalityön eettisiin periaatteisiin.
Analyysissa tunnistetaan viisi keskeistä tekoälyn käyttöön lastensuojelussa liittyvää eettistä kysymystä. Ensimmäinen kysymys muodostuu epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoistumisen vahvistumisesta, sillä tekoälyjärjestelmät voivat sisältää ja vahvistaa olemassa olevia yhteiskunnallisia ja rakenteellisia vinoumia. Toiseksi tekoälyn käyttöön kytkeytyy riski lapsen ja perheen tilanteen virheellisestä tulkinnasta, koska algoritmit eivät kykene huomioimaan kaikkia tilanteisiin liittyviä yksilöllisiä ja kontekstuaalisia tekijöitä. Kolmanneksi tekoälyn käyttö voi kaventaa sosiaalityöntekijän ammatillista harkintaa ja hämärtää päätöksentekoon kohdistuvaa vastuuta. Neljänneksi tekoälyn kyky tunnistaa tuen tarpeita ei itsessään takaa lasten ja perheiden tarpeisiin vastaamista, vaan tuen toteutuminen edellyttää toimivaa palvelujärjestelmää ja riittäviä resursseja. Viidenneksi tekoälyn hyödyntämiseen sisältyy merkittäviä yksityisyyden suojaan, tietoturvaan ja valvontaan liittyviä kysymyksiä.
Eettisten kysymysten lisäksi tutkielmassa tarkastellaan keinoja vastata tunnistettuihin haasteisiin. Tutkielma osoittaa, että eettisesti kestävät toimintatavat edellyttävät teknisten ratkaisujen lisäksi ammatillisen harkinnan ja päätösvallan, oikeudenmukaisuuden, tietosuojan sekä lapsen oikeuksien huomioimista. Tekoälyn hyödyllisyyttä ei siten voida arvioida ainoastaan sen ennustetarkkuuden perusteella, vaan myös sen mukaan, miten se tukee sosiaalityöntekijöiden työtä ja lasten ja perheiden tarpeisiin vastaamista. Eettisesti kestävän tekoälyn lähtökohtana on ihmisen säilyminen päätöksenteon keskiössä sekä tekoälyn sovittaminen lastensuojelun tavoitteisiin ja sosiaalityön eettisiin periaatteisiin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [5225]