”Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo” : sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä
Saarenpää, Tanja (2012)
Saarenpää, Tanja
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201211121250
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201211121250
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoitus on selvittää sosiaalityön, varhaiskasvatuksen sekä perheen kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä silloin, kun päivähoito toteutetaan lastensuojelullisena tukitoimenpiteenä. Tutkimukseni on tapaustutkimus yhdestä päiväkodista ja siellä tapahtuvasta yhteistyöstä. Tutkimuksessani olen haastatellut lastensuojelun sosiaalityöntekijää, päivähoidon ohjaajaa, lastentarhanopettajaa, kiertävää erityislastentarhanopettajaa sekä yhtä vanhempaa, jonka perheessä päivähoito järjestetty on lastensuojelun tukitoimena. Tutkimus on fenomenologinen tapaustutkimus. Aineistoni analyysissä olen käyttänyt Juha Perttulan Amadeo Giorgin fenomenologisen psykologian menetelmään perustuvaa menetelmää.
Tutkimuksessani kokemukset moniammatillisesta yhteistyöstä jakautuvat kolmeen eri osa-alueeseen, jotka olen nimennyt 1. Tietämättömyyden osa-alueeksi, 2. Ammatillisuuden osa-alueeksi, sekä 3. Kumppanuus osa-alueeksi.
Tietämättömyyden osa-alueella tulevat esiin yhteistyön haasteet, joita ovat avoimuuden puute, epätietoisuus rooleista sekä resurssit ja omat voimavarat. Näiden epätietoisuuksien myötä lapsen ja perheen kokonaistilanne, tuen tarve ja tavoitteet saattavat jäädä yhteistyössä toimiville eri ammattilaisille sekä vanhemmille epäselväksi.
Ammatillisuuden osa-alueella tulevat esiin selkeät roolit, tasa-arvoisuus yhteistyössä sekä työyhteisön toimintakulttuuri. Jokainen tekee oman osansa yhteistyössä, missä kaikki ovat tasavertaisessa asemassa. Vanhemmat ovat tässä yhteistyössä oman perheensä ja lapsensa asiantuntijoita. Kumppanuudessa perhelähtöinen työskentely ohjaa kaikkia ammattilaisia. Perhelähtöisessä ajattelussa perhe nähdään tasavertaisena kumppanina, aktiivisena toimijana yhteistyössä. Perhelähtöinen työ on vanhempien kunnioittamista, kuuntelemista ja arvostamista.
Tutkimuksessani kokemukset moniammatillisesta yhteistyöstä jakautuvat kolmeen eri osa-alueeseen, jotka olen nimennyt 1. Tietämättömyyden osa-alueeksi, 2. Ammatillisuuden osa-alueeksi, sekä 3. Kumppanuus osa-alueeksi.
Tietämättömyyden osa-alueella tulevat esiin yhteistyön haasteet, joita ovat avoimuuden puute, epätietoisuus rooleista sekä resurssit ja omat voimavarat. Näiden epätietoisuuksien myötä lapsen ja perheen kokonaistilanne, tuen tarve ja tavoitteet saattavat jäädä yhteistyössä toimiville eri ammattilaisille sekä vanhemmille epäselväksi.
Ammatillisuuden osa-alueella tulevat esiin selkeät roolit, tasa-arvoisuus yhteistyössä sekä työyhteisön toimintakulttuuri. Jokainen tekee oman osansa yhteistyössä, missä kaikki ovat tasavertaisessa asemassa. Vanhemmat ovat tässä yhteistyössä oman perheensä ja lapsensa asiantuntijoita. Kumppanuudessa perhelähtöinen työskentely ohjaa kaikkia ammattilaisia. Perhelähtöisessä ajattelussa perhe nähdään tasavertaisena kumppanina, aktiivisena toimijana yhteistyössä. Perhelähtöinen työ on vanhempien kunnioittamista, kuuntelemista ja arvostamista.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4458]