Moniammatillisuus inklusiivisessa kasvatuksessa: Luokanopettajien kokemuksia inklusiivisesta kasvatuksesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä

Abstract

Inklusiivinen kasvatus sekä moniammatillinen yhteistyö ovat kasvatustieteellisiä, globaalisti oppimiseen ja opetukseen liitettäviä ilmiöitä. On todettua, että moniammatillisuus on tärkeä osa inklusiivista kasvatusta ja perusopetuksen luokkien heterogeenisyys lisääntyy kasvavassa määrin. Myös erityistä tukea saavien oppilaiden osuus yleisopetuksen luokissa kasvaa tasa-arvoisen, lähikoulussa toteutettavan opetuksen lisääntyessä. Lisääntynyt erityisluokista luopuminen on kasvattanut inklusiivisen kasvatuksen merkitystä, mutta ilmiöitä ei ole tutkittu luokanopettajien näkökulmasta; kuinka he voivat vastata luokkien moninaisuuteen sekä mikä on inklusiivisen kasvatuksen ja moniammatillisen yhteistyön merkitys heidän käytännön työssään. Tutkielmani lähestymistapa on fenomenografinen ja analysoin aineistoni fenomenografisen analyysin avulla. Aineistoni olen kerännyt sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi yhteensä neljätoista luokanopettajaa. Heillä kaikilla tuli olla kokemusta inklusiivisesta kasvatuksesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä.

Tutkielmani tuloksista selviää, että luokanopettajat kokivat inklusiivisen kasvatuksen ideologian merkityksellisenä yleisopetuksen keinona tukien kaikkien lasten yhdenvertaisuutta, mutta koulumaailman tämänhetkiset resurssit eivät tue heitä sen toteuttamisessa tarpeeksi. Heidän mielestään inklusiivisen kasvatus ja moniammatillinen yhteistyö liittyvät läheisesti toisiinsa ja inklusiivisen kasvatuksen toteuttaminen ilman yhteistyötä koettiin haastavaksi tai jopa mahdottomaksi. Luokanopettajan toteuttama inklusiivinen mo-niammatillinen yhteistyö oli runsasjäsenistä sisältäen monipuolisia yhteistyömuotoja ja tärkeimmiksi yhteistyökumppaneiksi koettiin erityisopettaja ja koulunkäyntiavustaja. Runsaiden yhteistyökumppaneiden ohella luokanopettajat kokivat kuitenkin jäävänsä usein yksin inklusiivisen kasvatuksen toteuttamisessa, ja luokkansa ainoina aikuisina he ovat joutuneet priorisoimaan tuen tarpeen antamistaan oppilaidensa keskuudessa. Luokanopettajien kokemuksista on tulkittavissa avuttomuutta, riittämättömyyttä sekä inklu-siivisen lisäkoulutuksen tarpeellisuutta. Tutkielmani avulla voin mahdollisesti auttaa avartamaan moniammatillisen yhteistyön merkitystä inklusiivisen kasvatuksen toteuttamisessa sekä antaa uusia näkökulmia inklusiivisen kasvatuksen toteuttajille. Voin omalta osaltani kannustaa koko inklusiivisen kouluorganisaation moniammatillisen yhteistyön toteuttamista. Voin omalta osaltani auttaa inklusiivisen kasvatuksen haasteiden parissa painivia luokanopettajia tai toisaalta myös rohkaista alalle valmistuvia tulevia inklusiivisen kasvatuksen ammattilaisia.

Inclusive education and multidisciplinary collaboration are educational phenomena associated with learning and teaching globally. It has been established that multidisciplinary collaboration is an important part of inclusive education, and the heterogeneity of primary school classes is increasing. The proportion of students receiving special support in general education classes is also growing as equal, local school-based education increases. The increased abandonment of special classes has heightened the significance of inclusive education, but these phenomena have not been studied from the perspective of classroom teachers; how they can respond to the diversity of classes and what the significance of inclusive education and multidisciplinary collaboration is in their practical work. My study adopts a phenomenographic approach, and I analyze my data using phenomenographic analysis. I collected my data through an electronic questionnaire, which was answered by a total of fourteen classroom teachers. All of them had to have experience in inclusive education and multidisciplinary collaboration.

The results of my study show that classroom teachers found the ideology of inclusive education meaningful as a means of supporting the equality of all children in general education, but the current resources in the school environment do not support them sufficiently in its implementation. They felt that inclusive education and multidisciplinary collaboration are closely related, and implementing inclusive education without collaboration was considered challenging or even impossible. The inclusive multidisciplinary collaboration carried out by classroom teachers was extensive, including various forms of collaboration, and the most important collaborators were considered to be special education teachers and teaching assistants. Despite the numerous collaborators, classroom teachers often felt alone in implementing inclusive education, and as the only adults in their classes, they had to prioritize the need for support among their students. The experiences of classroom teachers indicate feelings of helplessness, inadequacy, and the need for additional training in inclusive education. Through my study, I can potentially help broaden the understanding of the significance of multidisciplinary collaboration in the implementation of inclusive education and provide new perspectives for those implementing inclusive education. I can, in my part, encourage the implementation of multidisciplinary collaboration throughout the inclusive school organization. I can also help classroom teachers struggling with the challenges of inclusive education or, on the other hand, encourage future professionals entering the field of inclusive education.