Perhe terapiaan : kehysanalyysi perheterapian muotoutumisesta tunnustetuksi psykoterapiaksi Perheterapia-lehden artikkeleissa vuosina 1985-1989

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin perheterapian muotoutumista yhdeksi tunnustetuksi psykoterapiamuodoksi sekä perheterapeuttisen asiantuntijuuden muotoutumista Perheterapia-lehden kuvaamana vuosien 1985-1989 välillä. Tutkimusmenetelmänä oli Erving Goffmanin (1974) kehysanalyysi. Perheterapia psykiatristen ja sosiaalisten ongelmien hoitomuotona juontaa juurensa 1950-luvulle. Perinne Suomessa on yhtä pitkä kuin perheterapian synnyinmaassa Yhdysvalloissa. Perheterapian kehitys liittyi kirkon avioliittoneuvonnan ja skitsofrenian tutkimuksen historiaan sekä kriittiseen psykiatriaan. Perheterapiassa nousi esiin uusi paradigma ja terapia muuttui yksilön hoidosta perheen hoidoksi.

Perheen määritelmä on muuttunut vuosien saatossa runsaasti, mutta perheterapian määritelmä ei juurikaan. Perheterapia kuvattiin ammatillisena ja tietoisena pyrkimyksenä ja keinona tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisen vuorovaikutuksen kokonaisuudessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapian lähtökohta alussa oli hyvin systeeminen ja yleensäkin teoriat tulivat muista tieteistä.

Tutkimuksessa löytyi viisi kehystä; lääketieteellinen, perhe, opetuksellinen, vallan ja luovuuden kehys. Alussa vallalla oli lääketieteellinen kehys ja perhettä hoidettiin potilaana. Vähitellen tilaa sai vuorovaikutuksellinen perhekehys ja lääketieteen asema väheni. Mukana seurasivat opetuksellinen, vallan ja luovuuden kehys. Merkityksellinen toiminto jonkin kehyksen piirissä voitiin siirtää toisen kehyksen piiriin niin, että alkuperäinen merkitys säilyi osana uutta merkitystä.

Ihmissuhdealojen asiakastyössä vuorovaikutuskulttuurin muutos on merkinnyt siirtymistä asiantuntijakeskeisestä vuorovaikutusnäkemyksestä asiakkaiden tarpeet paremmin huomioivaan näkökulmaan ja tuo muutos on tapahtunut myös perheterapiassa. Asiantuntijuus nähdään jopa vähemmän haluttavana varsinkin lyhytterapeuttisissa menetelmissä, joita Perheterapia-lehden ensimmäinen päätoimittaja Ben Furman edusti.

Useista Goffmanin kehysanalyysiin perustuvista tutkimuksista poiketen tutkimuksessani sosiaaliset tilanteet välittyivät kirjoitetun aineiston muodossa, joissa ihmisillä, lukijoilla oli sivustakatsojan rooli, mutta kuitenkin ihmisille syntyy käsitys siitä, mitä on tapahtumassa. Tapahtumia koetaan ja tulkitaan siis muissakin kuin kasvokkaisen vuorovaikutuksen tilanteissa.