Kerjäämisen sääntely

Abstract

Tutkielma tarkastelee kerjäämisen lainsäädännöllistä sääntelyä. Painopiste on kansallisessa lainsäädännössä, mutta myös kansainvälisen tason sääntelyyn perehdytään. Tutkimusote on oikeusdogmaattinen eli tarkoituksena on selvittää voimassa olevan lainsäädännön sisältö. Tutkimus on tehty oikeuskirjallisuuden ja virallislähteiden avulla.

Kerjäämistä koskeva lainsäädäntö on tullut ajankohtaiseksi, koska kerjäläisten määrä Suomessa on selkeässä kasvussa; muutos on tapahtunut Euroopan unionin integroitumisen myötä. EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus unionin sisällä takaa sen, että maasta toiseen on aiempaa helpompi lähteä esimerkiksi paremman elintason toivossa. Näin myös romanikerjäläiset ovat tulleet osaksi eritoten pääkaupunkiseudun katukuvaa vuodesta 2007 lähtien.

Kerjäämisilmiö on herättänyt runsaasti julkista keskustelua Suomessa ja sitä koskeva lainsäädäntö on kohdannut kritiikkiä ja muutospaineita. Kun voimassaolevaa lainsäädäntöä tarkastellaan kerjäämisen kannalta, voidaan todeta, että sääntelyn tarvetta tulee arvioida uudelleen nykytilanteen valossa. Tällöin on tärkeää pohtia sitä, millaisia reunaehtoja voimassaoleva lainsäädäntö asettaa lainsäätäjälle. Kerjäämisen sääntely Suomessa on jäänyt pitkälti puutteelliseksi. Vuonna 2014 yhdestäkään laista ei löydy suoranaista kerjäämiseen puuttuvaa säädöstä, mutta kerjäämiseen liittyvistä oheisilmiöistä kuten aggressiivisesta käytöksestä voidaan rangaista. Tutkielma tekee selkoa siitä, voitaisiinko kerjääminen kieltää lailla ja mitkä ovat kerjäämisen kieltämisen oikeudelliset edellytykset. Tärkeä kysymys on se, olisiko kerjäämisen kriminalisointi linjassa kriminalisointiperiaatteiden kanssa. Lisäksi tutkielma valottaa kerjäläisilmiön taustaa ja tulevaisuuden näkymiä.