Tapahtukoon minun hoitotahtoni : itsemääräämisoikeus potilastietojärjestelmien harmaalla vyöhykkeellä
Kurki, Tiina-Leena (2014)
Lapin yliopisto
2014
restrictedAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201404071072
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201404071072
Tiivistelmä
Itsemääräämisoikeus on lääkintäoikeuden tärkein oikeusperiaate. Potilaslain (785/1992) 6 § onkin otsikoitu ”Potilaan itsemääräämisoikeus”. Se tarkoittaa ihmisen oikeutta määrätä ja päättää itse elämästään. Potilaslain 6 §:n 3 momentti on tulkinnanvarainen erityisesti potilaan tahdon kannalta. Kyseisen lainkohdan muutostarvetta on esitetty useasti. Siihen ovat ottaneet kantaa myös eduskunnan oikeusasiamiehet. Lisäksi se on nostettu esiin oikeuskirjallisuudessa. Tutkielmassani selvitän perusteita, joiden takia lakimuutokselle tai hoitotahtoa sääntelevälle omalle laille olisi erityinen tarve juuri potilaan itsemääräämisoikeuden ja hoitotahdon kannalta.
Hoitotahtoa ei ole säännelty testamentin (perintökaari 40/965) tai edunvalvontaval-tuutuksen tavoin (laki edunvalvontavaltuutuksesta 648/2007), sillä hoitotahdolle ei ole säädetty varsinaisia muotomääräyksiä. Hoitotahtoa on myös esitetty kirjattavaksi erikseen lakiin. Tällaistakaan muutosta ei ole vielä tehty. Tutkielmaani liittyvässä lääkäreille suunnatussa kyselyssä hoitotahto katsottiin tärkeäksi potilaan hoitoa ohjaavaksi dokumentiksi. Kuitenkaan käytännön hoitotyössä se ei useinkaan takaa täydellistä potilaan itsemääräämisoikeutta, jos tahto katsotaan tulkinnanvaraiseksi.
Tarkastelen tutkielmassani vuoden 2014 syyskuussa julkisessa terveydenhuollossa käyttöön otettavan kansallisen potilastietoarkiston (Kanta) merkitystä hoitotahdon kannalta. Hoitotahtoa ei ole katsottu järjestelmässä ns. kriittiseksi tiedoksi, ei myöskään elvytyskieltoa. Kyselyyn vastanneiden lääkäreiden mielestä ne pitäisi kirjata kriittiseksi tiedoksi, jotka tulevat nopeasti esiin potilastietoja katsottaessa. Hoitotahto uhkaa jäädä potilastietoarkiston harmaalle vyöhykkeelle.
Pohdin myös tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Potilastiedot ovat henkilötietolain 11 §:n mukaan arkaluonteisia henkilötietoja. Potilastyössä niiden katseluun ovat oikeutettuja vain hoitoon osallistuvat henkilöt.
Hoitotahtoa ei ole säännelty testamentin (perintökaari 40/965) tai edunvalvontaval-tuutuksen tavoin (laki edunvalvontavaltuutuksesta 648/2007), sillä hoitotahdolle ei ole säädetty varsinaisia muotomääräyksiä. Hoitotahtoa on myös esitetty kirjattavaksi erikseen lakiin. Tällaistakaan muutosta ei ole vielä tehty. Tutkielmaani liittyvässä lääkäreille suunnatussa kyselyssä hoitotahto katsottiin tärkeäksi potilaan hoitoa ohjaavaksi dokumentiksi. Kuitenkaan käytännön hoitotyössä se ei useinkaan takaa täydellistä potilaan itsemääräämisoikeutta, jos tahto katsotaan tulkinnanvaraiseksi.
Tarkastelen tutkielmassani vuoden 2014 syyskuussa julkisessa terveydenhuollossa käyttöön otettavan kansallisen potilastietoarkiston (Kanta) merkitystä hoitotahdon kannalta. Hoitotahtoa ei ole katsottu järjestelmässä ns. kriittiseksi tiedoksi, ei myöskään elvytyskieltoa. Kyselyyn vastanneiden lääkäreiden mielestä ne pitäisi kirjata kriittiseksi tiedoksi, jotka tulevat nopeasti esiin potilastietoja katsottaessa. Hoitotahto uhkaa jäädä potilastietoarkiston harmaalle vyöhykkeelle.
Pohdin myös tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Potilastiedot ovat henkilötietolain 11 §:n mukaan arkaluonteisia henkilötietoja. Potilastyössä niiden katseluun ovat oikeutettuja vain hoitoon osallistuvat henkilöt.