Maksuvälinepetokset : sääntelyn kehitys ja tunnusmerkistöt oikeuskäytännön valossa

Abstract

Erilaiset maksu- ja luottokortit sekä sähköinen pankkiasiointi ovat syrjäyttämässä käteisrahan käyttöä maksuvälineenä. Tämä on lisännyt maksukortteihin sekä verkkopankeissa tapahtuvaan asiointiin kohdistuvaa rikollisuutta, jonka seurauksena maksuvälinepetoksia koskevia kriminalisointeja on täytynyt uudistaa vastaamaan tekniikan kehitystä. Ensimmäiset maksuvälinepetoksia koskevat säännökset tulivat voimaan vuonna 1990 ja sääntelyä on uudistettu tämän jälkeen muutamaan otteeseen.

Tutkielmassa tarkastelun kohteena on maksuvälinepetossääntelyn kehittyminen Suomessa. Tarkastelun kohteena ovat kaikki maksuvälinepetoksia koskeneet uudistukset 1990-luvulta nykypäivään ja huomiota on kiinnitetty erityisesti EU:ssa tapahtuneen sääntelyn tuomiin muutoksiin. Tutkielmassa on avattu maksuvälinepetoksia koskevia tunnusmerkistöjä ja niiden soveltamista on selvitetty oikeuskäytäntöä apuna käyttäen. Tunnusmerkistöjä on pohdittu lisäksi rikosoikeuden yleisten oppien valossa ja myös konkurrenssitilanteet on otettu huomioon. Tutkielman lopussa on katsaus muiden EU-jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin maksuvälinepetoksia koskevan EU-sääntelyn johdosta ja huomiota on kiinnitetty erityisesti suomalaisesta sääntelystä poikkeavaan ruotsalaiseen maksuvälinepetossääntelyyn.

Maksuvälinepetosten lukumäärä kasvanut tasaisesti ja maksuvälinepetos petoksen erityissäännöksenä on osoittautunut tarpeelliseksi. Suomessa maksuvälinepetossääntely on EU:ssa edellytettyä tasoa tiukempaa. Esimerkiksi maksuvälinepetoksen yritys katsotaan täytetyksi teoksi. Suomalaiseen rikoslainsäädäntöön nähden on poikkeuksellista, että myös maksuvälinepetoksen valmistelu on kriminalisoitu. Maksuvälinepetossääntelyllä halutaankin yksityisen intressin lisäksi suojella maksuliikenteen varmuutta ja turvallisuutta.