Muotoilijan tekijyys 2010-luvulla: Fenomenologinen tapaustutkimus muotoilijuuden kokemuksen kontekstuaalisuudesta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää mitä suomalainen muotoilijuus on 2010-luvulla. Tutkimukselle oli olemassa selkeä tarve, sillä muotoilija on suomalaisen muotoilun kulttuurisista konventioista lähtien nostettu omaan, erityiseen asemaansa. Syynä tähän ovat muotoilijuuden pitkät perinteet, jolloin muotoilija on kulttuurissamme nähty taiteilijana, jolla on ollut erityisen taito muotoilla arjen esineestä jotain sen yläpuolelle nousevaa – suomalaisen muotoilun luovuus kiteytyy edelleen triennaalipalkituissa Tapio Wirkkalan vanerivadeissa tai Timo Sarpanevan lasimaljakoissa. Tämä määrittää muotoilijuutta edelleen niin, että usein nykymuotoilua verrataan tähän ja muotoilulle asetetaan muotoilun kulttuuriperinnöstä ammentava vaatimustaso.

Kun 2010-luvun muotoilijuutta vaaditaan vastaamaan muotoilun perinteeseen, pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävänä oli selvittää nykymuotoilijan rooleja, ja tulkita muotoilijuuden muutosta muotoilun kultakaudelta 2010-luvulle. Keinona tähän oli fenomenologinen tapaustutkimus, jolloin nykymuotoilijat itse kuvasivat mistä koostuu 2010-luvun muotoilijuus. Tutkimusaineiston keräsin kolmelta nykymuotoilijalta teemahaastatteluin ja vertasin aineistoa Toni Ryynäsen muotoilun talouslehdistökirjoittelusta rakentamia tulkintakehyksiä vasten. Ryynäsen rakentamat kehykset tulkitsevat niitä mielikuvia, joita muotoilijuuteen liittyy.

Tutkimustulokseksi nousi, ettei muotoilijuus ole juurikaan muuttunut. Muotoilijuuteen liitetyt mielikuvat eivät myöskään vastanneet muotoilijoitten omaa kokemusta muotoilijuudesta. Muotoilun kultakaudella ja nykymuotoilijuudessa pätevät edelleen samalla tavalla kulttuuriset, kaupalliset ja esimerkiksi ekologiset arvot kuin ennen. Selkein muutos liittyi yrittäjyyteen muotoilijuuden toimintamallina, mistä muodostuikin pro gradu -tutkielmani selvin tutkimustulos.

The goal of my master’s thesis was to find out what it is to be a Finnish designer in the 2010s. There was a clear need for the research because the designer has been given a very special status in the tradition and cultural conventions of Finnish design. The reason for this is long traditions of Finnish design, whilst designer, in our culture, has been seen as an artist who has a special ability to shape an every day object into something rising above it. The Finnish Design is still crystallized in the success achieved in the 1950s and in the 1960s in Tapio Wirkkala’s plywood bowls or the glass vases of Timo Sarpaneva. The contemporary art of design is still compared to its past level of the standard is set from the past success. This still defines the status of being a designer in Finland.

When the Finnish design in 2010s is required to meet the design tradition, the goal of my master’s thesis was to research the roles in contemporary art of design and construe the changes of being a Finnish designer from the golden era of Finnish Design until 2010s. I carried out my master’s thesis as a phenomenological case study when the contemporary designers whom were asked what it is to be a Finnish designer in 2010s. I collected my research material from three Finnish designers via theme interviews and compared the material to the frames that Toni Ryynänen has reconstructed about design writing in economic journals. The frames of Ryynänen construe the images attached to Finnish design.

The research result revealed that the essence of being Finnish designer has not changed much. Nor either the images attached to being a Finnish designer do not correspond to the designer’s own experience. Being a Finnish designer during the golden era of Finnish Design and in 2010s still contains the same cultural, commercial and ecological values than before. The most obvious change in Finnish design is associated with entrepreneurship as operating model, which became the main research result of my master's thesis.