Näkyviä aukkoja: aukkokohtien merkityksiä sarjakuvakerronnassa
Vuorinen, Anna (2014)
Vuorinen, Anna
Lapin yliopisto
2014
restrictedAccess
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani sarjakuvan ilmaisukieltä siinä esiityvien kerronnalisten
aukkokohtien kannalta. Tavoitteenani on selvittää, millaisia aukkokohtia
sarjakuvailmaisun eri tasoilta löytyy ja millaisia narratiivisia merkityksiä
ne saavat.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu narratologian, sarjakuvatutkimuksen
ja kuvan ja sanan tutkimuksen varaan. Koostan niistä aukkokohtia
koskevaa teoretisointia, jota peilaan monipuolisiin sarjakuvaesimerkkeihin.
Tarkastelen aukkokohtia ensin kertomuksen tasolla, sen jälkeen sarjakuvan
ruuturakenteen ja layoutin tasoilla ja lopuksi kuva–sana-suhteiden sekä
kuvan tasolla.
Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että aukkokohdat ovat keskeinen osa
sarjakuvakertomusta sekä narratiivisten rakenteiden että kertomuksen
sisällön tasolla. Sarjakuvakerronnalle on ominaista yleinen kerronnallinen
aukkoisuus. Sarjakuvista on löydettävissä myös kuvan ja sanan suhteelle
tyypillisiä aukkoisuuden muotoja. Ruuturakennetta ja sivun kokonaislayoutia
pidän sarjakuvalle erityislaatuisia visuaalisen kerronnan keinoina, joiden
suhteen se eroaa muista kuvaa ja sanaa yhdistävistä ilmaisumuodoista.
Aukkokohdilla on erittäin keskeinen asema sarjakuvan ruuturakenteessa
ja sivun kokonaislayoutissa: ne ovat elimellinen osa sarjakuvan visuaalisen
kerronnan keinoja.
Tutkielmassani nousee vahvasti esille lukija-katsojan asema aukkokohtien
aktiivisena tulkitsijana ja täyttäjänä. Aukkojen tuottamat merkitykset syntyvät
lopulta vasta lukija-katsojan ja sarjakuvan välisessä vuorovaikutuksessa
aukkokohtien kannalta. Tavoitteenani on selvittää, millaisia aukkokohtia
sarjakuvailmaisun eri tasoilta löytyy ja millaisia narratiivisia merkityksiä
ne saavat.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu narratologian, sarjakuvatutkimuksen
ja kuvan ja sanan tutkimuksen varaan. Koostan niistä aukkokohtia
koskevaa teoretisointia, jota peilaan monipuolisiin sarjakuvaesimerkkeihin.
Tarkastelen aukkokohtia ensin kertomuksen tasolla, sen jälkeen sarjakuvan
ruuturakenteen ja layoutin tasoilla ja lopuksi kuva–sana-suhteiden sekä
kuvan tasolla.
Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että aukkokohdat ovat keskeinen osa
sarjakuvakertomusta sekä narratiivisten rakenteiden että kertomuksen
sisällön tasolla. Sarjakuvakerronnalle on ominaista yleinen kerronnallinen
aukkoisuus. Sarjakuvista on löydettävissä myös kuvan ja sanan suhteelle
tyypillisiä aukkoisuuden muotoja. Ruuturakennetta ja sivun kokonaislayoutia
pidän sarjakuvalle erityislaatuisia visuaalisen kerronnan keinoina, joiden
suhteen se eroaa muista kuvaa ja sanaa yhdistävistä ilmaisumuodoista.
Aukkokohdilla on erittäin keskeinen asema sarjakuvan ruuturakenteessa
ja sivun kokonaislayoutissa: ne ovat elimellinen osa sarjakuvan visuaalisen
kerronnan keinoja.
Tutkielmassani nousee vahvasti esille lukija-katsojan asema aukkokohtien
aktiivisena tulkitsijana ja täyttäjänä. Aukkojen tuottamat merkitykset syntyvät
lopulta vasta lukija-katsojan ja sarjakuvan välisessä vuorovaikutuksessa