Elisabeth Rehnin poliittinen toimijuus
Rajaniemi, Elina (2014)
Lapin yliopisto
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201404091080
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201404091080
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma käsittelee ministeri Elisabeth Rehnin poliittista toimijuutta. Rehn valittiin vuonna 1990 maailman ensimmäiseksi naispuoliseksi puolustusministeriksi ja hän oli ehdolla kahdesti Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi. Sittemmin Rehn on luonut huomattavan kansainvälisen uran.
Rehnin poliittista toimijuutta ovat määritelleet sukupuoli ja ensimmäisyys. Tutkimuksen kannalta Rehnissä kiinnostavaa on monesti esiin tuleva ristiriitaisuus ja Rehnin monet erilaiset roolit. Hän on edennyt soppatykiltä maailman ensimmäiseksi naispuolustusministeriksi, lento-onnettomuudesta Hornetin ohjaimiin, Kauniaisten ankkalammikosta Srecbrenican joukkohaudoille, Tupperwaresta YK:n alipääsihteeriksi, pikkulotasta presidentinvaalien toiselle kierrokselle, porvarillisesta tasa-arvoministeristä vähemmistöjen oikeuksien puolustajaksi ja kotiäidistä Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston johtokunnan puheenjohtajaksi.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta eri lähtökohdasta. Ne ovat naisten poliittinen osallistuminen, kansainvälisten suhteiden feministinen kritiikki ja poliittisen toimijuuden teoria. Kansainvälisten suhteiden valtavirtatutkimuksen on ollut vaikeata hahmottaa yksilöitä maailmanpolitiikan toimijoina. Naisia ja heidän kokemuksiaan ei ole pidetty kiinnostavina tai merkityksellisinä tutkimuskohteina. Elisabeth Rehn on pystynyt urallaan kääntämään sukupuolen omaksi edukseen ja hän on tuonut maailmanpolitiikan marginaalissa olevia naisia näkyviksi. Poliittinen toimijuus ymmärretään tutkielmassa subjektin tilana, jossa pystytään vaikuttamaan asioihin poliitikan viitekehyksessä.
Tutkimusaineistosta avautuu sisällönanalyysiä menetelmänä käyttäen kolme teemaa, joiden kautta Elisabeth Rehnin poliittinen toimijuus ilmenee: sota, rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet sekä sukupuoli ja tasa-arvo. Tutkimusaineistossa Rehn esiintyy itsenäisenä poliittisena toimijana, joka ottaa sukupuolensa käyttöön, silloin kun siitä on hänelle hyötyä. Hän on kyennyt omalla toimijuudellaan horjuttamaan perinteisiä kulttuurisia normeja ja käsityksiä, jotka liittyvät naisiin politiikassa. Rehnissä yhdistyvät maskuliiniset ja feminiiniset hyveet: vallanhalu, kilpailuhenkisyys ja toisaalta äidillinen huolenpito, hoiva ja kyky samaistua heikossa asemassa oleviin ihmisiin.
Rehnin poliittista toimijuutta ovat määritelleet sukupuoli ja ensimmäisyys. Tutkimuksen kannalta Rehnissä kiinnostavaa on monesti esiin tuleva ristiriitaisuus ja Rehnin monet erilaiset roolit. Hän on edennyt soppatykiltä maailman ensimmäiseksi naispuolustusministeriksi, lento-onnettomuudesta Hornetin ohjaimiin, Kauniaisten ankkalammikosta Srecbrenican joukkohaudoille, Tupperwaresta YK:n alipääsihteeriksi, pikkulotasta presidentinvaalien toiselle kierrokselle, porvarillisesta tasa-arvoministeristä vähemmistöjen oikeuksien puolustajaksi ja kotiäidistä Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston johtokunnan puheenjohtajaksi.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta eri lähtökohdasta. Ne ovat naisten poliittinen osallistuminen, kansainvälisten suhteiden feministinen kritiikki ja poliittisen toimijuuden teoria. Kansainvälisten suhteiden valtavirtatutkimuksen on ollut vaikeata hahmottaa yksilöitä maailmanpolitiikan toimijoina. Naisia ja heidän kokemuksiaan ei ole pidetty kiinnostavina tai merkityksellisinä tutkimuskohteina. Elisabeth Rehn on pystynyt urallaan kääntämään sukupuolen omaksi edukseen ja hän on tuonut maailmanpolitiikan marginaalissa olevia naisia näkyviksi. Poliittinen toimijuus ymmärretään tutkielmassa subjektin tilana, jossa pystytään vaikuttamaan asioihin poliitikan viitekehyksessä.
Tutkimusaineistosta avautuu sisällönanalyysiä menetelmänä käyttäen kolme teemaa, joiden kautta Elisabeth Rehnin poliittinen toimijuus ilmenee: sota, rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet sekä sukupuoli ja tasa-arvo. Tutkimusaineistossa Rehn esiintyy itsenäisenä poliittisena toimijana, joka ottaa sukupuolensa käyttöön, silloin kun siitä on hänelle hyötyä. Hän on kyennyt omalla toimijuudellaan horjuttamaan perinteisiä kulttuurisia normeja ja käsityksiä, jotka liittyvät naisiin politiikassa. Rehnissä yhdistyvät maskuliiniset ja feminiiniset hyveet: vallanhalu, kilpailuhenkisyys ja toisaalta äidillinen huolenpito, hoiva ja kyky samaistua heikossa asemassa oleviin ihmisiin.