Yksin asuvien ikäihmisten kokema yksinäisyys : yksinäisyyden vaikutuksia ikäihmisten hyvinvointiin

Abstract

Tämä työ on Pro Gradu- tutkielma koskien yksin asuvien ikäihmisten yksinäisyyskokemuksia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, että kuinka paljon yksin asuvat ikäihmiset kokevat yksinäisyyttä sekä mitä merkityksiä yksinäisyyden tunteet saavat heidän elämässään. Tavoitteena oli myös selvittää, että kokevatko ikääntyneet yksin olemisen myönteisenä vai kielteisenä asiana ja mitä vaikutuksia yksinäisyydellä ja yksin olemisella on heidän koettuun hyvinvointiinsa. Tarkastelun kohteena oli myös se, että mitkä asiat lievittävät ja ehkäisevät yksinäisyyden tuntemuksia.

Pro gradu- tutkielmaa varten haastattelin seitsemää 74–92-vuotiasta yksin asuvaa henkilöä teemahaastattelumenetelmällä. Haastattelut toteutettiin ikääntyneiden kotona ja kestoltaan ne olivat noin tunnin mittaisia. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä menetelmää, jossa erilaiset teoriat ja käsitteet toimivat tulkinnan taustoittajina. Taustalla ei ole yhtä suurta teoriaa, vaan useita pieniä teorioita ja näkökulmia.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että ikääntyneet kokevat yksin asumisen ja olemisen pääsääntöisesti hyvänä asiana. Yksin olemiseen liittyvä yksinäisyys on puolestaan kielteinen asia jonka poistamiseen ikääntyneille oli muodostunut omia selviytymiskeinoja. Tulosten perusteella yksinäisyyden tunteen syntymiseen vaikuttavat hyvin erilaiset tekijät yhdessä muuttuneen yhteiskunnan kanssa. Yksinäisyyden tunteen syntyyn vaikuttavat myös oma persoonallisuus sekä tapa kohdata vastoinkäymisiä. Yksinäisyyttä ehkäisivät ikääntyneiden kertomusten mukaan erilaiset arjen askareet sekä muun muassa liikunta.

Johtopäätöksenä tuloksista on se, että yksinäisyys kielteisenä ilmiönä uhkaa ikääntyneen hyvinvointia aiheuttaen alakuloa, masennusta sekä uhkaa terveydelle. Yksin oleminen puolestaan voi olla hyvinvointia edistävä tekijä, sillä se mahdollistaa ajan käyttämisen omiin mielekkäisiin asioihin ja antaa tunteen vapaudesta.