Mitä mieltä on lähiesimiehisyydessä? : kokemuksia hoitotyön lähiesimiehisyydestä

Abstract

Hoitotyön johtamista on tutkittu paljon, niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. Lähiesimiehisyydestä kokemuksellisena elämäntilanteena on kuitenkin vaikea löytää tutkittua tietoa. Tutkielmani tarkoituksena on lisätä ymmärrystä hoitotyön lähiesimiehisyydestä sellaisena kun se todentuu lähiesimiesten kokemuksissa. Tutkielmassa kysyn; millaisena hoitotyön lähiesimiehisyys todentuu palautteen antamisen ja arvioinnin sekä lähiesimieheksi päätymisen arjentilanteissa? Tutkielma on laadullinen ja kohdistuu ihmisten kokemuksiin. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää julkisella sektorilla toimivaa hoitotyön lähiesimiestä. Haastattelut ovat rakentuneet vuoropuhelulle. Kokemuksen tutkimukselle ominaisesti lähestymistapana on eksistentiaalinen-fenomenologia kytkeytyen ymmärtävään psykologiaan ja hermeneuttiseen tieteen perinteeseen, painottuen lähiesimiehisyydessä ihmisenä ihmisten joukossa olemiseen.

Fenomenologinen analyysi on edennyt kahden päävaiheen kautta. Ensimmäisessä päävaiheessa jokaisesta haastatteluaineistosta on muodostunut yksilökohtainen merkitysverkosto kunkin haastateltavan kokemuksista. Analyysin toisessa päävaiheessa yksilökohtaiset merkitysverkostot muodostivat aineiston, mistä edelleen kuuden analysointivaiheen kautta muodostui yleinen merkitysverkosto eli sairaanhoitaja-lähiesimies, ymmärryksenä ilmiöstä elämäntilanteellisena olemisen muotona. Sairaanhoitaja-lähiesimies on työskennellyt hoitotyössä, saman työnantajan palveluksessa 10–20 vuotta lähiesimiestyötä edeltävästi. Työssä hän elää työntekijäkollegoiden ja ylemmän johdon välimaastossa, välittäen muutoksia käytännön tasolle esimerkillään johtaen, tasapuolisuutta vaalien ja osallisuutta vahvistaen. Sairaanhoitaja-lähiesimies tuntee ajoittaista ristiriitaa, motivoidessaan työntekijöitä työnsuunnitteluun tunnusluvuin ja paneutumaan kehityskeskusteluihin.

Johtopäätöksissä olen jäsentänyt sairaanhoitaja-lähiesimiehisyyttä psykologisena johtamisorientaationa, ihmisten välisyytenä ja eräänlaisena kaksi-identiteettisyytenä suhteessa itseen. Aiempaan tutkimukseen peilattuna tulokset lisäävät ymmärrystä lähiesimiehisyyden kaksi-identiteettisyydestä, sen mahdollisuuksista ja haasteista hoitotyönjohtajuudelle. Elämäntilanteeseen liitettävä identiteettikonfliktien välinen vuoropuhelu edellyttää dialektisuutta minkä voidaan ajatella edistävän ihmisten johtamisentaitoja. Sairaanhoitaja-lähiesimiesten kokemuksissa positiota edeltävä omien tietojen ja taitojen rikastuttaminen todentui itsenäisenä työn ohessa opiskeluna ja uskollisena työnantajan palveluksena.