”Rooli on olla yksilön ja yhteiskunnan välisenä untuvana” : sosiaalityöntekijöiden koettu toimijuus pääkaupunkiseudun aikuissosiaalityössä

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin sosiaalityöntekijöiden toimijuuden rakentumista sekä sitä rajaavia ja tukevia tekijöitä aikuissosiaalityössä. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jossa haastattelin kahdeksaa sosiaalityöntekijää pääkaupunkiseudun aikuissosiaalityön yksiköistä: Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Haastattelut toteutin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun periaatteita soveltaen ja tutkimuksen tarkemmaksi metodologiseksi lähtökohdaksi määrittyi fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote, jonka avulla havainnoin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ja niistä kumpuavia merkityksiä. Tutkimus oli luonteeltaan enemmän aineistolähtöinen, mutta se käsitti myös tutkimusta ohjaavan teoreettisen taustoituksen, joka punoutui toimijuuden ja aikuissosiaalityön käsitteen paikannuksista sekä sosiaalityön yleisen tehtävänkuvan hahmottamisesta. Tutkimukseni lähtökohtia ja tiedonmuodostusta muovasivat lisäksi oma ajatteluni ja työkokemukseni aikuis-sosiaalityöstä. Analyysitapana käytin teemoittelua.

Tutkimuksestani ilmeni, että aikuissosiaalityöntekijöiden kokemuksissa toimijuus rakentui monimerkityksellisesti suhteessa heterogeeniseen asiakaskuntaan, yhteiskunnallisiin ilmiöihin, toisiin toimijoihin sekä omaan ammatilliseen suhtautumistapaan. Kokemuksista oli havaittavissa monia eri variaatioita, mutta toimijuutta rajaavat tekijät nivoutuivat usein rakenteellisiin ongelmiin: palvelujärjestelmän sektorittaisuuteen, rajallisiin resursseihin sekä liian suureen asiakasmäärään. Myös epäkäytännöllinen fyysinen työympäristö, vanhanaikaiset asiakastietojärjestelmät, viranomaiskieli sekä aikuissosiaalityöhön heijastuvat ristiriitaiset ja kohtuuttomat odotukset koettiin osaltaan ongelmallisina. Toimijuutta tukevina tekijöinä pidettiin mahdollisuutta yksilölliseen harkintaan, omaa suhtautumistapaa, ryhmätyönohjausta ja yliopistokoulutusta, mutta osa sosiaalityöntekijöistä toivoi kuitenkin lisää keskustelua harkinnan soveltamisen yksityiskohdista ja mahdollisuutta yksilötyönohjaukseen. Yliopistokoulutuksen koet iin antaneen toimijuudelle merkityksellisiä välineitä kriittisen ja kokonaisvaltaisen ajattelun kehittymisen muodossa.

Sosiaalityöntekijät kokivat omat vaikutusmahdollisuutensa suhteessa työn yleiseen organisoimiseen ja aikataulutukseen hyviksi, mutta sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin vähäisiksi. Omalla ammatillisuudella koettiin olevan kuitenkin suuri merkitys asiakastyössä ja sitä kautta laajemmin yhteiskunnassa. Esimerkiksi aikuissosiaalityöntekijät kokivat voivansa vaikuttaa asiakkaiden psyykkiseen ja taloudelliseen tilanteeseen sekä yleiseen asenneilmapiiriin yhteiskunnassa. Kokemuksista voidaan tehdä johtopäätös, että aikuissosiaalityöntekijät kokivat todellisen toimijuutensa painottuvan sävyiltään eri asioihin kuin mitä he ajattelivat muiden heiltä odottavan.