Nipwitzin dokumentaarisen Sarajevo-lyhytelokuvan rooli matkakohteen imagon rakentumisessa

Abstract

Laskettelijat matkustavat eri kohteisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin etsien hyviä laskettelupaikkoja. Ammattilais- ja amatöörilaskijat kuvaavat laskuvideoita ja -elokuvia, joiden tarkoituksena on tuoda laskettelua esille. Samalla erilaiset matkakohteet toimivat laskijoiden näyttämöinä. Matkakohteet saavat näkyvyyttä niin harrastajien kuin muidenkin katsojien parissa videoiden ja elokuvien katselun myötä. Laskuelokuvilla on oma roolinsa matkakohteen imagon rakentumisessa.

Elokuvia ja niiden vaikutuksia matkakohteiden imagoon on tutkittu paljon, mutta tutkimuskohteina ovat useimmiten fiktiiviset elokuvat kuten esimerkiksi Taru sormusten herrasta. Dokumenttielokuvien vaikutuksia matkakohteiden imagoon on tutkittu huomattavasti vähemmän, vaikka niiden merkitys kohteiden matkailulle on paljon merkittävämpi. Dokumenttielokuvien avulla voidaan näyttää kohteiden todellisia maisemia, ihmisiä ja olosuhteita. Niiden avulla voidaan myös muuttaa katsojien maailmankuvaa ja asenteita.

Tutkimuskohteeni on matkakohteen imagon rakentuminen laskuelokuvassa. Olen valinnut tarkastelun kohteeksi Nipwitz-kollektiivin lyhytelokuvan. Rakkautta ja anarkiaa -tapahtuman mukaan ”Nipwitz on laskettelijoista, videokuvaajista ja valokuvaajista koostuva kollektiivi, joka on tuottanut yhteensä 12 dokumentaarista lyhytelokuvaa vuodesta 2010 lähtien. Nipwitz keskittyy laskettelun kuvaamiseen kaupungeissa sekä tuntureiden takamaastoissa”. (Elisa Studio: Nipwitz-kollektiivin laskettelulyhäreitä.)

Aineistoni on Nipwitzin vuonna 2012 Sarajevossa kuvaama lyhytelokuva. Sarajevo on matkailullisesti mielenkiintoinen tutkimuskohde. Suurin osa katsomistani laskuelokuvista on kuvattu esimerkiksi Suomessa, Pohjois-Amerikassa, Alpeilla ja Uudessa-Seelannissa. Nipwitzin Sarajevossa kuvaama lyhytelokuva vaikuttaa ensinäkemältä uudelta aluevaltaukselta laskettelumatkailun saralla. Laskettelumatkakohteita miettiessä mieleen nousevat Suomen tunturit ja esimerkiksi Japani ja Itävalta, mutta ei Sarajevo. Tutkimuskysymykseni onkin, millainen rooli Sarajevo-lyhytelokuvalla on matkakohteen imagon rakentumisessa. Tarkemmin sanottuna kysyn: Millaisia mielikuvia Sarajevosta syntyy lyhytelokuvan perusteella? Mitä asioita elokuvassa korostetaan? Tavoitetaanko tällaisella laskuelokuvalla muitakin kuin laskettelumatkailijoita? Aineiston analyysissani käytän semiotiikkaa, jonka keskeisimpien käsitteiden avulla analysoin elokuvasta löytyviä merkkejä. Valitsin tämän aineistoanalyysimenetelmän, koska semiotiikka on ollut mediakuvien tutkimisen keskeisin metodinen lähestymistapa 1950-luvulta lähtien (Seppänen, 2005, s. 106).

Sarajevo-lyhytelokuvan oleellisin ja näkyvin asia oli laskettelu ja laskijoiden taiteilu valkokankaalla, mutta sen lisäksi elokuvasta nousi matkailun kannalta kiinnostavia piirteitä esille. Lyhytelokuva antaa monipuolisen imagon Sarajevosta. Lyhytelokuvassa Sarajevoon liitetään köyhyys ja palveluiden ja tuotteiden edullisuus, sekä paikallisten ihmisten uteliaisuus ja kielitaidottomuus. Kaupungin harmaus ja sodan jäljet olivat elokuvassa paljon esillä ja ne toimivat analyysissa merkkeinä synkästä matkailusta (dark tourism). Synkän matkailun lisäksi elokuvassa esiteltiin kaunista luontoa. Luontokohtauksesta löytyneet merkit liitin määritelmäni mukaan vapaa-ajan matkailuun (leisure tourism). Vapaa-ajan matkailuun liitettävä nautinnollisuus ja rentoutuminen toimivat tunnelmaa nostattavana vastapainona elokuvasta esille nousseelle synkälle matkailulle.

Tutkimukseni antaa uutta tietoa harrastajien tuottamien elokuvien merkityksellisyydestä ja vaikutuksista. Sarajevon sekä muiden matkakohteiden matkailun kehittäjien tulisi hyödyntää harrastajien kuvaamaa materiaalia markkinoinnissaan. Tutkimusta voisi soveltaa myös muiden lajien harrastajien kuvaamiin elokuviin.