Fenomenografinen tapaustutkimus luokanopettajien käsityksistä ja kokemuksista inkluusiosta

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia inkluusiosta. Lisäksi oli tarkoitus selvittää miten inkluusion toteuttaminen vaikuttaa luokanopettajien mielestä oppimiseen ja luokanopettajan työhön.

Tämä tutkimus on laadullinen fenomenografinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla. Tutkimusta voidaan pitää tapaustutkimuksena, sillä sen aineisto on kerätty yhdeltä etelä-suomalaiselta alakoululta, jossa haastateltiin 12 luokanopettajaa, joista jokainen määritteli ja toteutti inkluusiota omalla tavallaan.

Inkluusiosta puhutaan ja kirjoitetaan usein positiiviseen sävyyn. Mikäli suomalainen koulujärjestelmä olisi inklusiivinen, se näkyisi monessa asiassa arjessa muun muassa opettajien suhtautumisessa ja täydennyskoulutuksessa. Tämä näkyi selvästi myös tutkimuksen aineistossa, jonka teoreettinen viitekehys muodostui käsitteiden inkluusio ja integraatio esittelystä sekä segregaatio, mainstreaming ja normalisaatio käsitteiden määrittelystä. Lisäksi taustalla vaikutti erityisopetuksen kolmiportainen tuen strategia, joka kirjattiin opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2011 ja 2016.

Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia inkluusiosta sekä miten inkluusio näkyy opettamisessa ja opettajan työssä. Lisäksi tutkimuksella oli tarkoitus saada selville miten luokanopet-tajat arvioivat inkluusion vaikuttavan oppilaan oppimiseen. Tutkimuksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneiden luokanopettajien käsitykset ja kokemukset inkluusiosta olivat pääosiltaan positiivisia, vaikka luokanopettajilla oli myös negatiivisia kokemuksia inkluusiosta ja erityistä tukea tarvitsevista oppilaista ja heidän opettamisestaan. Positiiviseen suhtautumiseen vaikutti luokanopettajien positiiviset kokemukset integraatiosta ja inkluusiosta. Luokanopettajat määrittelivät inkluusio-käsitteen omista lähtökohdistaan ja omasta taustastaan käsin ja siksi määrittelyt vaihtelivat toisistaan. Tällä oli myös vaikutusta siihen miten luokanopettajat toteuttivat inkluusiota.

Tutkimuksen aineistossa nousi selvästi esille, että luokanopettajat kokivat tarvitsevansa täydennyskoulutusta koskien inkluusiota ja ylipäänsä koulutusta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamiseen. Tämä teema nousi esille kaikissa haastatteluissa tavalla tai toisella.

Luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia inkluusiosta on tutkittu 1980-luvulta lähtien. Tästä huolimatta tutkittavaa riittää ja uskon, että myös tällä tutkimuksella oli paikkansa. Tutkimus avasi yhden etelä-suomalaisen koulun luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia inkluusiosta ja antoi ainakin tälle koululle avaimia paneutua inkluusioon paremmin ja miettiä samalla koulun toimintatapoja.

Tulevaisuudessakin tutkittavaa riittää inkluusion kentällä. Paikallaan olisi käytännön vinkkien kokoaminen luokanopettajien työn helpottamiseksi ja inkluusion toteuttamiseksi. Lisäksi luokanopettajan kokemusten jakamisella muille opettajille on merkitystä siihen, miten opettajat voivat suhteuttaa omaa ajatteluaan ja toimintatapojaan.