Petollinen viettely ja oikeustoimen pätemättömyys

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on petollinen viettely oikeustoimen pätemättömyysperusteena. Tutkielman tavoitteena on OikTL 30 §:n mukaisen pätemättömyysperusteen sisällön, soveltamisen ja merkityksen tutkiminen. Petollinen viettely on usein läheisessä suhteessa petokseen, eikä näiden välisiä eroja yleisesti tunneta. Tutkielmassa tutustutaan petollisen viettelyn ja petoksen tunnusmerkistöihin, niiden erojen selvittämiseksi. Oikeuskäytännössä petollisen viettelyn sijasta sovelletaan usein kunnianvastaisuutta ja arvottomuutta käsittelevää OikTL 33 §:ää. Tutkielmassa selvitän, milloin 33 §:n soveltaminen petolliseen viettelyyn voi olla perusteltua. Pohjoismaissa laajasti sovelletun edellytysopin asema Suomessa on kiistanalainen. Tutkielmassa selvitän lyhyesti, onko edellytysopilla vaikutusta petolliseen viettelyyn. Petollisen viettelyn ymmärtämisen kannalta on välttämätöntä käsitellä myös analyyttistä pätemättömyysoppia ja pätemättömyyden korjaantumista.

Tämän oikeusdogmaattisen tutkielman lähdeaineistona on käytetty pääasiallisesti sopimusoikeudellista kirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Petosta käsittelevässä osassa on hyödynnetty pääasiallisesti rikosoikeudellista kirjallisuutta. Edellytysopin käsittely on edellyttänyt Pohjoismaiseen oikeuskirjallisuuteen tutustumista, vaikka tutkielman painopiste on pidetty kotimaisessa lähdeaineistossa.

Petollisen viettelyn ja petoksen tunnusmerkistöt ovat miltei identtiset. Pääasiallinen ero on petollisen viettelyn laajempi soveltamisala, sillä siihen ei kohdistu hyötymis- tai vahingoittamisedellytystä. Eri oikeudenaloihin kuuluminen aiheuttaa eroja petoksen ja petollisen viettelyn soveltamisessa. Osittaispätemättömyys, virallisen syytteen alaisuus, vanhentumisajat, sovittelu ja pätemättömyyden korjaantuminen ovat seikkoja, jotka muodostavat eroja petoksen ja petollisen viettelyn käytännön soveltamisen välille. Petolliseen viettelyyn sovellettaneen samanlaista todistustaakkaa kuin muissakin Pohjoismaissa. OikTL 33 §:ää tulee soveltaa OikTL 30 §:n sijaan tilanteissa, joissa välitetyn tiedon ja tapahtuman ei objektiivisesti voitu olettaa johtanee aiheutuneeseen seuraamukseen. Edellytysopilla on Suomessa heikko asema, vaikka oikeuskirjallisuudessa siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti pidättyvästi. Oikeuskäytännössä edellytysoppi vaikuttaa osana muita pätemättömyysperusteita, kuten petollista viettelyä. Edellytysopilla ei ole itsenäistä roolia pätemättömyysperusteena. Petollinen viettely on jäänyt oikeuskäytännössä kuriositeetiksi, vaikka sopimusoikeudellista pätemättömyyttä käsitellään yleisesti. Todennäköisesti tämä johtuu todistelun vaikeudesta, OikTL 33 §:n laajasta soveltamisalasta ja petollisen viettelyn sisällön heikosta tuntemisesta.