Ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset : poikien perusoikeudet suomalaisen oikeuskäytännön näkökulmasta

Abstract

Suomessa ei ole poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskevaa lakia toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Lain tarpeellisuudesta on keskusteltu kuitenkin jo pitkään, ja keskusteluun ovat vaikuttaneet esimerkiksi lisääntynyt maahanmuutto sekä lasten perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen kasvu. Useat kansainväliset ihmisoikeusinstrumentit sisältävät sekä lapsille että huoltajille kuuluvia oikeuksia, jotka eivät voi täysimääräisesti toteutua ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia tehtäessä. Kansainväliset ihmisoikeusinstrumentit ovat osaltaan myös heijastuneet kansalliseen lainsäädäntöön, jossa lapsen osallisuuden merkitys häntä itseään koskevia päätöksiä tehtäessä on vahvistunut. Ruotsin lisäksi esimerkiksi Saksassa ja Norjassa eilääketieteellisiin ympärileikkauksiin liittyvä ihmisoikeuspunninta on ratkaistu lainsäädännöllä.

Tutkielmassa käsiteltyjen tuomioistuinratkaisujen perusteella voidaan todeta, että käräjäoikeudet ovat pääsääntöisesti todenneet ilman lääketieteellistä perustetta suoritetut ympärileikkaukset rikoslain mukaisiksi pahoinpitelyiksi. Poikien oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on ollut vahvempi kuin huoltajien oikeus uskonnonvapauteen sekä perhe-elämän suojaan. Hovioikeuksien ratkaisut ovat olleet korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisia. Korkeimman oikeuden tähän mennessä ainoassa ratkaisussa uskonnollisin perustein suorittua ympärileikkausta pidettiin pojan kokonaisedun mukaisena, koska se liittää pojan siihen uskonnolliseen yhteisöön, johon huoltajakin kuuluu. Toimenpidettä voitiin korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan pitää vähäisenä puuttumisena lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen, jos se tehdään kivunlievitystä käyttäen ja hygienisissä olosuhteissa.

Ei-lääketieteellisissä ympärileikkauksissa, joita uskonnollisin perustein suoritetut ympärileikkaukset edustavat, on kyse siitä, kenen uskonnonvapautta toimenpide toteuttaa. Islamilaisen ja juutalaisen uskonnon perinteiden mukaisesti suoritettavat ympärileikkaukset suoritetaan iässä, jossa poika ei pääsääntöisesti pysty antamaan toimenpiteeseen tietoon perustuvaa vapaaehtoista suostumustaan. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä perustuslain lähtökohtana on ihmisarvon sekä itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, ja tämän tulisi myös heijastua lapsen oikeuteen ruumiillisen koskemattomuuden suojaan suhteessa ei-lääketieteellisiin ympärileikkauksiin. Kyse on toimenpiteestä, joka ei ole riskitön henkisesti tai fyysisesti. Ympärileikkaus rajoittaa lapsen itsemääräämisoikeutta, joka aikuisille on arvona keskeinen. Koska lapsi on haavoittuvassa asemassa suhteessa aikuiseen, lasta tulisi suojella peruuttamattomilta toimenpiteiltä, joille ei ole lääketieteellistä perustetta.