Elektroninen valvonta työnantajan oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta

Abstract

Työn elektronista valvontaa on oikeustieteissä tutkittu työnantajan näkökulmasta verrattain vähän. Useimmiten on tyydytty mainitsemaan työnantajalla olevan oikeus valvoa työntekijöitä tietyissä rajoissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan elektronista valvontaa nimenomaan työnantajan näkökulmasta. Tutkimuksessa elektronisen valvonnan käsitteeseen kuuluu yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain mukaiset teknisin menetelmin toteutetut valvontamuodot. Laissa on nimenomaisesti mainittu kamera- ja kulunvalvonta osana teknisin menetelmin toteutettua valvontaa. Tutkimuksen kohteeksi on otettu kamera -ja kulunvalvonnan lisäksi sähköinen työajanseuranta, puhelinliikenteen rajoittaminen ja seuranta sekä internetin käytön rajoittaminen ja seuranta. Nämä ovat yleisimpiä valvontamuotoja suomalaisilla työpaikoilla.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mihin työnantajan oikeus työntekijän elektroniseen valvontaan perustuu, ja onko oikeudelle asetettu rajoituksia lainsäädännössä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää onko työnantajalla lainsäädännössä velvollisuuksia työntekijän elektroniseen valvontaan, mitä nämä velvollisuudet ovat, mihin lakiin ne perustuvat ja miten velvoitteet vaikuttavat tietyn valvontamuodon käyttöön.

Työnantaja voi oikeuttaa valvonnan perustuslain 15 §:n mukaisella omaisuuden suojalla ja työsopimuslaissa säädetyllä työn johto- ja valvontaoikeudella, joka saa sisältönsä lain lisäksi työehtosopimuksesta ja työsopimuksesta. Työnantajan velvollisuus työntekijän elektroniseen valvontaan perustuu työaikalain ja työturvallisuuslain säännöksiin. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan tulee valvoa yksintyöskenteleviä, väkivallan uhan kohteeksi mahdollisesti joutuvia ja työuupumusriskin piirissä olevia työntekijöitä. Työnantajan tulee toteuttaa nämä velvoitteet elektronisen valvonnan avulla.