Avioliittolain vastikejärjestelmä : puolison keinona turvata ja varmistaa avio-oikeutensa toteutuminen

Abstract

Tarkoituksena on selvittää, miten ja missä laajuudessa avioliittolain vastikejärjestelmä turvaa puolison avio-oikeuden toteutumista avioliittolain osituksen toimittamista koskevien lainsääntöjen mukaisesti toimitettavassa omaisuuden osituksessa. Tutkielman aiheen ytimen muodostavat voimassa olevan vuoden 1929 avioliittolain aviovarallisuusoikeudelliset vastikesäännökset. Tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Tarkastelussa edetään yleisestä yksityiskohtaiseen. Vasta sen jälkeen kun tutkielmassa on selvitetty yksittäisten vastikesäännösten yhteiset suuntaviivat ja yksittäisten sääntöjen ja tekijöiden yhteys toisiinsa, siirrytään tarkastelemaan yksittäisiä vastikesäännöksiä ja minkälaista suojaa ne tarjoavat puolisolle. Avioliittolain vastikejärjestelmä on tunnettava osana aviovarallisuusjärjestelmää.

Puolison oikeus AL 92-95 §:ssä tarkoitettuun vastikkeeseen toteutetaan laskennallisesti osituksessa tehtävässä osituslaskelmassa, jonka tekemistä ohjaavat AL 99 ja 100 §. Vastikejärjestelmän voidaan katsoa edellyttävän, että puolisoiden omistussuhteet sekä omaisuus ja velat on asianmukaisella tavalla selvitetty, todettu ja arvostettu. Lähtökohtaisesti avioliittolain vastikejärjestelmän kautta puoliso voi pyrkiä poistamaan osituslaskelmassa AL 92-95 §:ssä tarkoitettujen vastikkeiden avulla säännöksissä tarkoitettujen toimenpiteiden vaikutukset avio-osien suuruuteen, vaikuttamaan tasingonmaksuvelvollisuuden määräytymiseen ja turvaamaan avio-oikeusodotustensa eli lähtökohtaisesti puolittamisperiaatteen mukaisen lopputuloksen reaalisen toteutumisen. Koska kyse on omaisuuden osituksessa laadittavassa osituslaskelmassa toteutettavasta avio-oikeuteen perustuvasta oikeudesta, puolison AL 92-95 §:ssä tarkoitetun vastikeoikeuden toteutumiseen voivat vaikuttaa osituslaskelmaa tehtäessä huomioon otettavat ja siihen vaikuttavat erilaiset tekijät. Tietyt tekijät voivat vaikuttaa myös siten, että vastike jää kokonaan saamatta.

Avioliittolain vastikejärjestelmä tarjoaa edelleen puolisolle käyttöalaltaan varsin laajan, yhtäläisen ja merkittävän avio-oikeuden toteuttamista suojaavan keinon avioeron vireilletulon että kuoleman perusteella toimitettavissa osituksissa. Yleisesti ottaen sen käytön suojakeinona voidaan katsoa edellyttävän, että toimenpide on ollut AL 92-95 §:n mukainen ja vastikkeen saamisen edellytykset täyttyvät, puoliso tuntee ja tunnistaa oikeutensa vastikkeeseen sekä vetoaa siihen asianmukaisella tavalla. Nykyisen järjestelmän puitteissa näitä ei voida pitää selviöinä. Osittain tätä erityistä puolison avio-oikeutta suojaavaa keinoa rasittaa vakavasti otettavat, sääntelyyn liittyvät ja tulkintaan vaikuttavat ongelmallisuudet. Niiden tosiasiallista vaikutusta suojan tarpeessa olevan puolison asemaan on kuitenkin vaikea yleisesti arvioida, sillä avioliittolain vastikejärjestelmän lisäksi laki mahdollistaa puolisolle myös muita keinoja, joiden avulla hän voi pyrkiä turvaamaan oikeudenmukaisen lopputuloksen syntymisen.